Oopperan Aino puhtaaksikirjoitushanke puolivälissä

Niilo Helanderin säätiön apurahalla on saavutettu jälleen yksi etappi Erkki Melartinin teosten tunnetuksi tekemisen ja esittämisen tavoitteen suhteen. Heinäkuun puolessa välissä valmistui ooppera Ainon toisesta näytöksestä ja epilogista maailman ensimmäinen puhtaaksikirjoitettu editio. Sen on laatinut seuran varapuheenjohtaja, nuottigraafikko Jani Kyllönen, ja hankkeen käynnistymisestä vastannut työryhmä, jonka toisena jäsenenä Kyllösen ohella on seuran puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer.

Melartinin tuotannon keskeisistä suurista teoksista tähän asti ainoastaan Kalevala-aiheinen ooppera Aino (op. 50 vuodelta 1909) on ollut edelleen puhtaaksikirjoittamatta siitä huolimatta, että sitä on esitetty lähes joka vuosikymmenellä. Viimeksi toukokuussa 2017 Suomen Kansallisooppera esitti teoksen konserttiversiona kapellimestari Klaus Mäkelän johdolla. Esitys sai niin yleisöltä kuin kriitikoilta poikkeuksellisen innostuneen vastaanoton. Mm. Helsingin Sanomien pitkäaikainen arvostelija Hannu-Ilari Lampila ja HBL:n kriitikko Mats Liljeroos pitivät teosta “parhaana suomalaisena oopperana kautta aikojen”. Lampila kirjoitti arvostelussaan (HS 28.5.2017; https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005229366.html) oopperan olevan “haltioitunut luonnon ylistyslaulu, jossa impressionistissävytteinen kansallisromantiikka yhdistyy onnellisesti wagneriaaniseen kärsimyskromatiikkaan ja myyttisyyteen”. Liljeroos puolestaan toivoi (HBL 27.5.2017; https://www.hbl.fi/artikel/en-finlandsk-wagner-i-farten/), että vuonna 2025 kun Melartinin syntymästä tulee 150 vuotta, teos saataisiin viimein myös näyttämölle täysipainoisena esityksenä.” Myös esityksen kapellimestari, soittajat ja solistit olivat vaikuttuneita täysverisen wagneriaanisesta teoksesta.

Kansallisoopperan konserttiesityksen yhteydessä tuli ilmi oopperan partituurin ja orkesteristemmojen suuret ongelmat. Jo aiemminkin useat kapellimestarit, mutta myös vuoden 2017 konserttiversion johtanut Klaus Mäkelä harmitteli esitysmateriaalin huonoa tilaa, koska se teettää orkesterille ja kapellimestarille ylimääräistä työtä, joka on pois efektiivisestä harjoitusajasta. Kansallisooppera toivoi, että editoitu materiaali olisi saatu käyttöön jo esitystä varten. Tämä ei Melartin-seuran resurssi- ja aikataulusyistä ollut mitenkään silloin mahdollista. Nyt kun sinfonioiden mittava, vuosille 2007-2019 ajoittunut puhtaaksikirjoitusprojekti oli saatu päätökseen, Aino oli mahdollista ottaa työlistalle.

Aino Ackté oopperan pääroolissa ensiensitysvuonna 1909
Aino Ackté oopperan pääroolissa ensiensitysvuonna 1909

Aino on suuren luokan jälkiwagneriaaninen ooppera, jossa säveltäjän luomisvoima on parhaimmillaan ja orkesterin varsin moderni käyttötapa aikaansa edellä (ks. mm. Kalevi Ahon Suomalainen musiikki ja Kalevala 1985). Kunnollisen esitysmateriaalin puute on haitannut sen mahdollisuuksia päästä esille niin Suomessa kuin kansainvälisesti.

Niilo Helanderin säätiön apurahalla oli mahdollista saada vain osa oopperan partituurista puhtaaksikirjoitettua. Työryhmä päätyi aloittamaan hankkeen toisesta näytöksestä, sillä sen aloittava Ainon ns. Koivuaaria ja lopun suuri epilogi ovat myös konserttiohjelmistoon soveltuvia soolonumeroita. Tätä mahdollisuutta silmällä pitäen katsottiin siis tarkoituksenmukaisesti editoida ensin jälkimmäinen näytös ja epilogi. Toivottavasti apurahoitusta löytyy lähiaikoina myös ensimmäisen näytöksen puhtaaksikirjoittamiseen. Niin Melartinin 150-vuotisjuhlavuonna 2025 olisi toiveita saada Liljeroosin toive toteutumaan ja ooppera näyttämölle uutena tuoreena ja näkemyksellisenä ohjauksena.

“Uusi aika koittaa Melartinin sinfonioille”

Näin kirjoittaa Rondon toimittaja Antti Häyrynen artikkelissaan, joka on julkaistu Rondo-lehdessä 1.6.2021. “Erkki Melartinin sinfoniat ovat olleet varjossa, mikä johtuu osaksi nuottimateriaalin puutteista. Nyt niille on koittanut uusi aika säveltäjän nimikkoseuran saatua valmiiksi suurhankkeensa, sinfonioiden toimituksen nykyaikaiseksi ja virheistä korjatuksi nuottijulkaisuksi.”

Tämä Rondo 6-7/2021 kannattaa ostaa ja lukea vaikka vain tämän yhteenvedon takia. Verkosta saa lukuoikeutta sivulta https://rondolehti.fi/artikkelit/lehtiartikkeli/uusi-aika-koittaa-melartinin-sinfonioille/.

Erkki Melartinin hautamuistomerkki kesäkuntoon

Erkki Melartin -seuran iskuryhmä käytti tunnin lämpimästä kesäkuun 10 päivän iltapäivästä ja puhdisti jäkälän pahasti peittämän säveltäjän hautamuistomerkin alkuperäiseen kuntoon. Lapsiaan vartioinut varisemo pahastui aiheuttamaamme uhkaa, mutta sovinto saatiin aikaan 10 minuutin vänkäyksen jälkeen ja emo päätteli, etteivät harjat muodostaneet kuitenkaan todellista uhkaa jälkikasvulle. Aurinko ehti pesun aikana kääntyä valokuvaamisen kannalta huonoon asentoon, mutta oheisesta kuvaparista selvinnee, miksi pesu oli tarpeen. Kiven päällä ollut lintukoriste on edelleen teillä tietymättömillä, mutta siitä Erkki Melartin itse olisi tuskin huolissaan. Kuvassa oikealla puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer tyytyväisenä kahden puhdistetun kiven välissä, hoidimme nimittäin saman tien Livi, Irma ja Ester Melartinin hautakiven. KUVA | HEIKKI POROILA

Erkki Melartin ja exlibris-harrastus

Suomen Exlibrisyhdistys ry:n puheenjohtaja Erkki Tuominen on kirjoittanut tuoreeseen Exlibrisuutiset-lehteen nro 163 (1/2021) mielenkiintoisen artikkelin otsikolla Säveltäjä Erkki Melartin exlibristaiteilijana. Erkki Melartin teki ex libriksiä itselleen ja ystäville, mutta oli myös muiden tekijöiden kohteena. Tuomisen artikkeli on jatkoa Irma Melartinin vuosikirjaan Exlibris 96 kirjoittamaan artikkeliin Muistitietoa Erkki Melartinin exlibriksistä.

Erkki Tuominen on ystävällisesti antanut artikkelinsa myös Erkki Melartin -seura ry:n käyttöön, mistä kiitämme lämpimästi. Lehden kannessa olevan ex libriksen on tehnyt Melartin naapurina asunut nuori Hans Höfer, jolle Melartin teki vastavuoroisesti ex libriksen, joka löytyy Tuomisen jutusta.

Puheenjohtajan terveiset 1/2021

Arvoisat Erkki Melartin -seuran jäsenet!

Kevättalven aurinko näyttäytyy iloksemme tuon tuostakin, ja sen myötä ajatukset meillä monella siirtyvät kevääseen. Puutarhamyymälätkin ovat sen huomanneet, ja mainostavat jo kovasti kaikkea tarviketta, kukansiementä, taimikasvatuksen ohjetta ja parvekekasveja viherpeukaloille niin maalla kuin kaupungissakin. Itse kukin meistä huomaa haaveilevansa samanlaisesta perennaloistosta, tulppaanipenkistä tai luonnonkukkamaisesta kedosta kuin mitä televisiossa tai myyntikatalogeissa näytetään.

Omasta puutarhasta ja talosta maaseudulla haaveili myös seuramme nimikkosäveltäjä Erkki Melartin, joka isänsä kuoltua vuonna 1910 kantoi huolta Käkisalmessa asuvasta äidistään ja halusi itsekin päästä vakiintumaan. Hän oli työlääntynyt vuokralla asumiseen ja jatkuviin muuttoihin. ”Olisipa se hauska, jos saisi oikein oman kodin, jossa olisi oma joukko koolla ja josta ei jokainen pieni sattuma aja pois”, hän kirjoitti ystävälleen Helmi Krohnille. Pukinmäen uudesta huvilayhdyskunnasta löytyikin myynnissä oleva huvila, jonka hän miltei heti sen nähtyään ostikin kesällä 1913. Pukinmäki sijaitsi tuolloin Helsingin maalaiskunnassa, ja Melartin koki asuvansa aivan maalla.

Helmi Krohn kirjoitti huvilasta ja sen tunnelmasta muutaman vuoden päästä hienon kuvauksen: ”Jo ulkona puutarhassa, luonnossa näemme kaikkialla Melartinin kätten työtä, hänen omintakeisen persoonallisuutensa leiman. Talvella portilta johtava tuuhea kuusikuja on kuin marmoriin hakattu holvikäytävä, varhaisella keväällä ensimmäiset kukkaset pistävät päänsä lumivaipan alta esiin, täyden kesän aikaan puutarha, portaat, jokainen ikkunanlauta upeilevat kukkaloistossaan ja myöhäisellä syksyllä kuulakankirkkaine ilmoineen puut ja pensaat ovat pihassa väririkkaina viimeisine kypsyneine hedelmineen. Erkki Melartin on suuri luonnonihailija, ja mikä vielä enemmän, suuri luonnontuntija. Ei mikään luonnonilmiö kulje huomaamatta hänen ohitseen, ei mikään siinä ole niin pientä ja vähäpätöistä, ettei se kiinnittäisi hänen mieltään. Luonto tarjoaa hänelle sen ’seurapiirin’, joka hänelle on kaikista rakkain ja joka vaikuttaa hedelmöittävimmin hänen taiteeseensa.”

Lähellä luontoa oleminen oli Melartinille kuin taikasana, joka jatkuvasti avasi säveltäjälle uusia lakeuksia ja raikkaita virikkeitä mielikuvitukselle, sillä ”sellainen mieli, joka lumoutuu luonnon kauneudesta, ei koskaan väsy elämään”.

Tänä järjestyksessä jo toisena koronakeväänä meidän kaikkien on hyvä muistaa tuo Melartinin toteamus. Nyt kun todella moni iloa tuottava asia on rajattu pois arjesta ja juhlasta emmekä voi täysin siemauksin tehdä sitä mistä nautimme, on tärkeä ravita mieltä asioilla, jotka lisäävät kykyämme sinnitellä ja jaksaa. Luontoa lähellä oleminen tarjoaa yhden keinon. Melartin-seuran kaltainen yhteisö, jossa kukin voi osallistua omana itsenään ja saada arjen ylittäviäkin kokemuksia, on toinen. Tule siis mukaan kevätkokoukseen 7.4. klo 18:00. Nyt kun se pidetään etänä Zoom-linkin avulla, osallistuminen on vaivattomampaa kuin koskaan.Lämmin kiitos, että olet seuran jäsen ja autat vaalimaan musiikkielämämme menneisyyden perintöä. Voit myös mielellään olla yhteydessä kaikissa toimintaamme liittyvissä ideoissasi ja toiveissasi!

Uusi Melartin-levytys!

Baritoni Ville Rusanen on yhdessä pianisti Pami Karvosen kanssa julkaissut albumin Polkuja – Lauluja suomalaisesta luonnosta (2021). Levy sisältää lauluja neljältä suomalaiselta säveltäjältä:

Yrjö Kilpinen (1892-1959) Ihme Op. 21 nr. 6 V. A. Koskenniemi 2:28 – Kesäyö Op. 23 nr. 3 V. A. Koskenniemi 2:17 – Illalla Op. 19 nr. 7 E. Leino 1:39 – Jänkä Op. 52 nr. 1 V. E. Törmänen 2:23 – Laululle Op.52 nr. 3 V. E. Törmänen 1:46 – Tunturille Op. 52 nr. 4 V. E. Törmänen 1:21 – Vanha kirkko Op. 54 nr. 1 V. E. Törmänen 3:12
Leevi Madetoja (1887-1947) Yrtit tummat Op. 9 nr. 1 L. Onerva 2:54 – Mamman poika se pulska ja nätti op. 18 nr. 4 2:13 – Itkisit joskus illoin op. 25 nr. 5 Larin-Kyösti 2:35 – Talvikuutamolla Op. 26 nr. 5 Larin-Kyösti 3:07 – Syksy Op. 68 nr. 1 L. Onerva 1:29 – Luulit, ma katselin sua Op. 68 nr. 3 L. Onerva 3:00 – Lintu sininen Op. 68 nr. 5 L. Onerva 1:56 – Ijät hyrskyjä päin! Op. 68 nr. 6 L. Onerva 2:13 – Vihurin laulu M. Wuori 1:07
Erkki Melartin (1875-1937) Sirkan häämatka Op. 15 nr. 2 E. Leino 1:37 – Pellavan kitkijä Op. 15 nr. 3 O. Manninen 2:23 – Minä metsän polkuja kuljen Op. 4 nr.1 E. Leino 1:55 – Syyslaulu Op. 45 nr. 1 V. A. Koskenniemi 2:38 – Mun sieluni sun ylläs väräjää Op. 46 nr. 1 V. A. Koskenniemi 1:04 – Päivän viime säteet Op. 46 nr. 6 V. A. Koskenniemi 1:33 – Nocturne Op. 46 nr. 7 V. A. Koskenniemi 2:07 – Pan Op. 47 nr. 5 V. A. Koskenniemi 2:41
Aulis Sallinen (1935-) Kalliopohja op. 109 nro. 1 H. Juvonen 3:22 (toisena laulajana Johanna Rusanen, sopraano)

Rusasen ja Karvosen levyllä soi upea kokoelma suomalaisia yksinlauluja – – Esitykset ovat läpeensä musikaalisia ja herkkiä.” (Risto Nordell, YLE Radio 1, Riston valinta 20.1.2021). “Ville Rusanen saa luontokokemukset soimaan – – runot soivat väkevästi ja saavat uskottavan, omakohtaisen ja välillä kiihkeänkin tulkinnan. Levy synnyttää kokemuksen siitä, että luonnossa kulkijan sielunliikahdukset ovat osin samat kuin ennen – villiä iloa, hiljaista ihmettelyä ja aavistuksia ylimaallisesta.” (Kare Eskola, Yle Radio 1, Uudet levyt 21.1.2021)

Levyn voi tilata hyvinvarustetuista levykaupoista (Fuga). Myös Erkki Melartin -seuran kautta voi levyn saada edulliseen hintaan.

Tuire Ranta-Meyerille Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt 6.12.2020 Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkin Melartin-seuran puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyerille.

Tuire Ranta-Meyer on ammattikorkeakoulutuksen pitkän linjan visionäärinen kehittäjä ja etenkin kulttuurin ja luovan alan koulutuksen puolestapuhuja. Hän on toiminut Metropolia Ammattikorkeakoulussa johtotehtävissä yli 20 vuoden ajan, viimeksi yhteiskuntasuhteista ja strategisista verkostoista vastaavana johtajana. Ranta-Meyerillä on ollut keskeinen rooli siinä, että lahjoituksiin perustuva varainhankinta-mahdollisuus tuotti Metropolialle vuonna 2018 kaksi miljoonaa euroa.

Erkki Melartin -seura ry onnittelee lämpimästi puheenjohtajaansa tämän kunnianosoituksen johdosta!

(Kuva Teemu Hartikainen)

Per speculum in enigmatae, op. 93

Fennica Gehrman on julkaissut Erkki Melartinin kuusiosaisen pianosarjan Per speculum in enigmatae, op. 93 (ISMN 979-0-55011-630-6). Puhtaaksikirjoituksen on tehnyt Jani Kyllönen, esittelytekstin sarjan kantaesittänyt pianisti Niklas Pokki ja kirjastonhoitaja Heikki Poroila. Esipuheen käännöksen on tehnyt Susan Sinisalo.

Erkki Melartin -seuralla on nyt oma logo

Erkki Melartin -seuran hallituksessa on jo pidempään pohdittu oman logon tarvetta. Alkuvuodesta 2020 tartuttiin lopulta toimeen. Graafikoksi valittiin Metropoliassa opiskeleva Juho Saari, joka sai toimeksiantoa varten vanhoja kuvia, nuotinkansia ja tukun toiveita.

Hallitus päätyi lähes yksimielisesti oheiseen kuvaan, jonka pohjana on Melartinin oman ex libriksen kuva.

Melartinin muistolaatta Pukinmäessä

Erkki Melartin asui vuodet 1913-1937 Pukinmäessä omassa huvilassa. Rakennusta ei enää ole, mutta nykyisten kerrostalojen katveeseen Säveltäjänpolun ja Maasalonpolun kulmaan on kiinnitetty Melartinista muistuttava laatta. Laatta joutui välillä ilkivallan kohteeksi, mutta on nyt taas tukevasti paikoillaan. Valitettavasti sen puhdistaminen ei ole sujunut erityisen onnellisesti, vaan säveltäjän profiilikuva on muuttunut lähes tunnistamattomaksi. Olisiko Helsingin kaupungille kohtuuton menoerä, jos laatasta valmistettaisiin uusi, siisti kappale?