Heinäveden musiikkipäivillä vietettiin kesäkuun lopussa suomalaisen musiikin juhlaa. Jo toisen kerran Erkki Melartinin musiikki sai näkyvän paikan musiikkipäivien ohjelmassa. Viime vuonna seura oli mukana isolla joukolla ja kustasi jäsenillensä konserttiliput upeaan tapahtumaan. Tänä vuonna vain me varsinainen seikkailijakaksikko, puheenjohtaja ja uusi jäsenemme Kitti Saalonen lähdimme Melartin-seurasta Heinävedelle pidemmäksi aikaa musiikkifestivaalikesän avausta kuuntelemaan.
Automatka sujui niin hilpeissä tunnelmissa, ettei naurusta ollut tulla loppua. Siitä johtui, että käännyin vallan kahdessa eri risteyksessä harhaan, ja ajelimme loppujen lopuksi idyllisiä sivuteitä pitkin perille. Oli kyllä kaiken naurun ja maisemien arvoista. Harmi, että kolmas seuran jäsen Jani Kyllönen joutui tulemaan Heinävedelle omalla autolla niin, että pääsi vielä samana iltana takaisin Helsinkiin. Sukkeluuksia ja hauskoja tarinoita olisi ollut jakaa kolmellekin.
Avajaiskonsertti Heinäveden suuressa ja koristeellisessa puukirkossa tarjosi kerrassaan ainutlaatuisen kokemuksen. Sopraano Riikka Hakola (kuvassa) ja residenssiorkesteri Helsinki Sinfonietta Leif Segerstamin johdolla esittivät ensiksi Kalevalan alkurunoon perustuvan Jean Sibeliuksen Luonnottaren, ja konsertin kaari sulkeutui lopussa upeasti kansalliseepoksemme loppurunoon pohjautuvalla Erkki Melartinin sävelrunolla Marjatta sopraanolle ja orkesterille. Väliin mahtui muitakin teoksia ja niiden ylivoimaisena huippuna Melartinin Traumgesicht. Sen mukana Segerstam suuren visionäärin tavalla johdatteli kuuntelijat ”Himalajan huipun avariin maisemiin”, kuten hän itse teosta luonnehti. Sekä Traumgesicht että Marjatta liikuttivat yleisön tunteita erityisen paljon. Marjatan solistiosuus sopi loistavasti Riikka Hakolalle, joka konsertin jälkeen tunnustautuikin Melartin-faniksi.
Konsertin jälkeen oli selvää, että jatkoimme Kerman keitaalle maailman parhaiden paistettujen muikkujen pariin. Hetken päästä kosken partaalla oleva juhlapaikka täyttyi konsertin tähdistä, orkesterilaisista, musiikkikriitikoista ja Heinäveden musiikkipäivien aktiiveista. Seuraavana aamuna saimme luvan tulla kuuntelemaan Santtu-Matias Rouvalin harjoituksia Sibeliuksen viulukonserton parissa. 
Iltapäivällä torstaina ehdimme vielä osallistua baritonien Juha ja Juhana Kotilaisen sekä pianistien Joel Papinojan ja Aura Gon konserttiin ”Laululle − suomalaisia säveliä”.
Piipahdimme vielä ennen paluumatkaa Heinäveden iltatorille, missä Filharmoniset vasket olivat vauhdissa soittaen perinteistä viihde- ja tanssimusiikkia. Taisi puheenjohtajakin olla hetken tanssin pyörteissä − tai pikemminkin taitavan tangokavaljeerin pyörityksessä.
Heinäveden musiikkipäivät ovat ottaneet Melartinin musiikin omakseen. Niinpä mekin suosittelemme tätä korkeatasoista, hauskaa ja välitöntä tapahtumaa kaikille sivujemme lukijoille taas ensi vuonna. – Tuire Ranta-Meyer, puheenjohtaja
