Tutkimus- ja julkaisuhankkeet – Research and projects

Erkki Melartinin sinfonioiden puhtaaksikirjoitus- ja editointiprojekti

Tiedote 1/2010

Erkki Melartin -seura on saanut Suomen Kulttuurirahastolta apurahaa Melartinin sinfonioiden modernien editioiden valmistamiseksi. Oheiset tiedotteet kertovat projektin edistymisestä.

Erkki Melartin -seura on saanut Suomen Kulttuurirahastolta vuosina 2006 ja 2008 merkittävän apurahan Melartinin sinfonioiden puhtaaksikirjoitus- ja editointihankkeeseen. Apurahojen jakotilaisuudessa Finlandia-talolla 27.2.2006 seuraa edustivat puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer ja varapuheenjohtaja Ari Nieminen. Jälkimmäiseen tilaisuuteen vuonna 2008 ei kumpikaan ehtinyt osallistua.

Säveltäjä Erkki Melartinin kuusi sinfoniaa vuosilta 1903 – 1924 edustavat taiteelliselta painoarvoltaan merkittävää ja viiden ensimmäisen sinfonian osalta saksalaiseen orkesteritraditioon nojautuvaa kansallisromanttista suomalaista sävellysperinnettä. Koska niitä ei ole aikoinaan 6. sinfoniaa lukuun ottamatta painettu eikä kustannettu, niitä ei yleisesti tunneta eikä niitä usein esitetä. Sinfonioista tehty ainoa levytys 1990-luvulta (ONDINE, kapellimestarina Leonid Grin ja orkesterina Tampereen Filharmoninen orkesteri) voi antaa niistä myös harhaanjohtavan kuvan. Teoksia on levytyksessä lyhennetty välillä merkittävästikin ilman että tätä on levytekstissä lainkaan mainittu.

Sinfonioiden ottamista orkestereiden ohjelmistoon on hankaloittanut myös se, että käsinkirjoitettuihin partituureihin ja äänilehtiin sisältyy virheitä ja epäloogisuuksia. Orkestereilta ja kapellimestareilta edellytetään erityistä vaivannäköä saattaa sinfoniat esityskuntoon. Kynnys sinfonioiden esittämiseen on siten tarpeettoman suuri, ja tämän Sibeliuksesta seuraavan sinfoniasäveltäjän orkesterituotantoa onkin uhannut jääminen marginaaliin ilman varsinaista musiikillista perustetta. Melartinin tekijänoikeussuoja on päättynyt vuoden 2007 lopussa, joten teosten esittämiselle ja kustantamiselle on avautunut täysin uusi tilanne.

Sinfonioiden puhtaaksikirjoitushanketta on johtanut seuran puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer ja työryhmän muina jäseninä ovat varapuheenjohtaja, kustannuspäällikkö Ari Nieminen, tiedotuspäällikkö Henna Salmela sekä nuottigraafikko Jani Kyllönen. Lisäksi puhtaaksikirjoitetun partituurin tarkistustyöhön ja editointikysymyksien ratkaisemiseen on käytetty muita asiantuntijoita, mm. kapellimestari Atso Almilaa, kapellimestari Ralf Kircheriä sekä kapellimestari, yliopettaja Pekka Helasvuota. Seura kiittää myös professori, kapellimestari Ulf Söderblomia ja kapellimestari, säveltäjä Atso Almilaa hankkeeseen liittyvistä lausunnoista.

Suomen Kulttuurirahaston apurahan ansiosta Melartinin 5. sinfonia “Sinfonia brevis” (op. 90 a-molli vuodelta 1916) on saatu puhtaaksikirjoitettua ja tarkistettua niin, että sen huolellisesti editoitu materiaali on ollut orkestereiden saatavilla Fennica Gehrmanin katalogissa vuoden 2008 alusta alkaen. Turun sinfoniaorkesteri esitti teoksen uudesta editoidusta laitoksesta vuonna 2008 kapellimestari Atso Almilan johdolla.

Kesällä 2010 myös Melartinin 3. sinfonia F-duuri on valmistunut ja myös se on orkestereiden saatavilla Fennica Gehrmanin kautta. 3. sinfonia vuodelta 1907 on Melartinin eräänlainen tyylillinen käännekohta ja tunnustuksellinen teos, jota aikoinaan on esitetty eniten hänen sinfonioistaan (myös Pohjoismaissa ja mm. Moskovassa ja Riikassa vuonna 1912). Kolmannen sinfonian puhtaaksikirjoitustyö on ollut hieman yllättävästi ongelmattomampaa kuin 5. sinfonian, koska partituurin käsikirjoitus on ollut luettavampi ja selkeämpi kuin Sinfonia breviksessä. Molempien sinfonioiden editointityön on tehnyt nuottigraafikko Jani Kyllönen.

Editointityössä tarvitaan Melartinin käsialan ja teosten synty- tai esityshistorian tuntemusta, orkestraatiokokemusta, nuottigraafikan suunnittelun periaatteiden tuntemista kapellimestareiden ja orkesterimuusikoiden työn kannalta sekä puhtaaksikirjoitusversion huolellista tarkistustyötä. Tarkistustyön on 3. sinfoniassa tehnyt kapellimestari Ralf Kircher ja 5. sinfoniassa kapellimestari Atso Almila.

Seuran päämääränä on ollut tuottaa kapellimestareiden ja soittajien kannalta käyttökelpoinen, sinfonioiden esittämistä palveleva materiaali, ei niinkään tehdä vielä tässä vaiheessa sinfonioista tutkimuksellisia, kriittisiä editiota.

Suomen Kulttuurirahaston apurahan turvin pyritään saamaan valmiiksi seuraavaksi Melartinin 4. sinfonia (op. 80 E-duuri “Kesäsinfonia” vuodelta 1912). Sen jälkeen tavoitteena on 6. sinfonian, “Elementtisinfonian” (op. 100 vuodelta 1924) puhtaaksikirjoitus. Tämän sinfonian vuonna 1935 painatetun version on todettu sisältävän virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia, minkä takia myös tästä Melartinin edustavasta teoksesta on tärkeä tehdä projektin yhteydessä uusi korjattu ja tarkistettu puhtaaksikirjoitusversio alkuperäisen käsikirjoituspartituurin ja vuoden 1935 painetun version perusteella. Melartinin 1. ja 2. sinfonian puhtaaksikirjoitusta varten seura tekee mahdollisesti apuraha-anomuksen myöhemmin.

Lisätietoja hankkeesta antaa työryhmän puheenjohtaja FT Tuire Ranta-Meyer, puh. 050 5262002 tai tuire.ranta-meyer@metropolia.fi. Orkesterimateriaalin osalta tiedustelut voi osoittaa kustannuspäällikkö Jari Eskolalle, puh. 040 8370629 tai jari.eskola@fennicagehrman.fi.

 

Tiedote 1/2007

Erkki Melartin -seura on saanut Suomen Kulttuurirahastolta vuonna 2006 merkittävän apurahan Melartinin sinfonioiden puhtaaksikirjoitus- ja editointihankkeeseen. Apurahojen jakotilaisuudessa Finlandia-talolla 27.2.2006 seuraa edustivat puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer ja varapuheenjohtaja Ari Nieminen.

Säveltäjä Erkki Melartinin kuusi sinfoniaa vuosilta 1903 – 1924 edustavat taiteelliselta painoarvoltaan merkittävää, saksalaiseen orkesteritraditioon nojautuvaa kansallisromanttista suomalaista sävellysperinnettä. Koska niitä ei ole 6. sinfoniaa lukuun ottamatta painettu eikä kustannettu, niitä ei kuitenkaan yleisesti tunneta eikä niitä usein esitetä. Sinfonioista tehty ainoa levytys 1990-luvulta (ONDINE, kapellimestarina Leonid Grin ja orkesterina Tampereen Filharmoninen orkesteri) on erittäin ansiokas, mutta voi antaa niistä myös harhaanjohtavan kuvan. Teoksia on levytyksessä lyhennetty ilman, että tätä on levytekstissä lainkaan mainittu.

Sinfonioiden ottamista orkestereiden ohjelmistoon hankaloittaa myös se, että käsinkirjoitettuihin partituureihin ja äänilehtiin sisältyy virheitä ja epäloogisuuksia. Orkestereilta ja kapellimestareilta edellytetään erityistä vaivannäköä saattaa sinfoniat esityskuntoon. Kynnys sinfonioiden esittämiseen on siten tarpeettoman suuri, ja tämän Sibeliuksesta seuraavan sinfoniasäveltäjän orkesterituotantoa uhkaa jääminen marginaaliin ilman musiikillista perustetta. Melartinin tekijänoikeussuoja päättyy vuoden 2007 lopussa, joten teosten esittämiselle ja kustantamiselle avautuu täysin uusi tilanne.

Hanketta johtaa seuran puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer ja työryhmän muina jäseninä ovat varapuheenjohtaja, kustannuspäällikkö Ari Nieminen, tiedotuspäällikkö Henna Salmela sekä nuottigraafikot Jani Kyllönen ja Lauri Toivio. Lisäksi puhtaaksikirjoitetun partituurin tarkistustyöhön ja editointikysymyksien ratkaisemiseen on käytetty muita asiantuntijoita. Seura kiittää myös professori, kapellimestari Ulf Söderblomia ja kapellimestari, säveltäjä Atso Almilaa hankkeeseen liittyvästä asiantuntija-avusta ja lausunnoista.

Suomen Kulttuurirahaston apurahan ansiosta Melartinin 5. sinfonia “Sinfonia brevis” (op. 90 a-molli vuodelta 1916) on saatu puhtaaksikirjoitettua ja tarkistettua niin, että sen huolellisesti editoitu materiaali on orkestereiden saatavilla vuoden 2008 alussa. Nuottigraafikkona on toiminut Jani Kyllönen. Kyseisen apurahan avulla myös 4. sinfonian “Kesäsinfonia” (op. 80 E-duuri vuodelta 1913) puhtaaksikirjoitustyö on käynnissä. Tarkistettu ja alkuperäiseen Melartinin partituuriin tukeutuva materiaali saadaan tiedotettua ja orkestereiden käyttöön kesällä 2008. Nuottigraafikkona on Lauri Toivio.

Puhtaaksikirjoitustyö on osoittautunut haastavaksi, mutta samalla palkitsevaksi ja mielenkiintoiseksi. Melartin on selvästi kirjoittanut partituurinsa kiireessä, jolloin puhtaita kirjoitusvirheitä ja tulkintaa edellyttäviä merkintöjä esiintyy runsaasti. Nuottitekstuuri on paikoin niin tiheätä, että musteella kirjoitetut merkit sekoittuvat toisiinsa melko vaikeasti hahmotettaviksi merkinnöiksi. Alkuperäisenkään partituurin nuottikuvasta ei enää helposti pysty päättelemään säveltäjän lopullista näkemystä, koska käsikirjoituspartituuri sisältää eri kerrostumia ja eri kapellimestareiden merkintöjä. Editointityössä tarvitaan Melartinin käsialan ja teosten synty- tai esityshistorian tuntemusta, orkestraatiokokemusta, nuottigraafikan suunnittelun periaatteiden tuntemista kapellimestareiden ja orkesterimuusikoiden työn kannalta sekä puhtaaksikirjoitusversion huolellista tarkistustyötä.

Seuran päämääränä on ollut tuottaa kapellimestareiden ja soittajien kannalta käyttökelpoinen, sinfonioiden esittämistä palveleva materiaali, ei niinkään tehdä vielä tässä vaiheessa sinfonioista tutkimuksellisia, kriittisiä editiota.

Seuran on hakenut Suomen Kulttuurirahastolta jatkorahoitusta sinfoniaprojektiin, erityisesti 3. sinfonian (op. 40 F-duuri vuodelta 1907) ja 6. sinfonian vuonna 1935 painetun laitoksen tarkistetun puhtaaksikirjoitustyön käynnistämiseksi vuoden 2008 aikana.

3. sinfonia on Melartinin eräänlainen tyylillinen käännekohta ja tunnustuksellinen teos, jota aikoinaan on esitetty eniten hänen sinfonioistaan (myös Pohjoismaissa ja mm. Moskovassa vuonna 1912). Sen puuttuminen Melartinin puhtaaksikirjoitetuista sinfonioista jättäisi projektin erittäin vaillinaiseksi.

6. sinfonian, “Elementtisinfonian” (op. 100 vuodelta 1924) vuonna 1935 painatetun version on todettu sisältävän virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia, minkä takia myös tästä Melartinin ominta persoonatyyliä edustavasta teoksesta on tärkeä tehdä projektin yhteydessä uusi korjattu ja tarkistettu puhtaaksikirjoitusversio alkuperäisen käsikirjoituspartituurin ja vuoden 1935 painetun version perusteella. Melartinin 1. ja 2. sinfonian puhtaaksikirjoitusta varten seura tekee mahdollisesti apuraha-anomuksen myöhemmin.