Category: Uncategorized

Lauantaina 26.11.2022 järjestettiin Lallukan taiteilijakodin juhlasalissa perinteinen Lempin päivän juhla, jonka teemana oli Erkki Melartin niin kuvina, sanoissa kuin musiikkina. Yhdelle nurkkapöydälle oli koottu pieni näyttely, jossa oli muutamia Melartinin tauluja, nuotinkansia ja aforismikokoelman MInä uskon painoksia eri vuosilta. FT Tuire Ranta-Meyerin mielenkiintoinen esitelmä käsitteli Erkki Melartinin roolia Viipurin musiikkielämän keskushahmona vuosina 1908-1911. Melartin paneutui työhön innostuneesti, perusti heti musiikkikoulun koulimaan Viipurin orkesterille suomalaisia soittajia ja muokkasi konserttikäytäntöjä sellaisiksi, että mukaan pystyivät tulemaan muutkin kuin hyvin toimeen tulevat viipurilaiset. Melartin sai myös hyvän vastaanoton, koska hän Käkisalmella syntyneenä ja luontaisesti ihmisten kanssa hyvin pärjäävänä valloitti viipurilaisten mielet.

Perinteisten kakkukahvien jälkeen Lied-duo Maria Turunen ja Armaan Madar esitti upeasti viisi Erkki Melartinin hyvin erilaista yksinlaulua, jotka hyvin kuvasivat hänen monipuolista laulutuotantoaan. Heidän jälkeensä flyygelin äärelle astui pianisti Eveliina Sumelius-Lindblom, joka esitti tulkintansa Melartinin ehkä hurjimmasta sävellyksestä, hyvin ekspressionistisesta pianosonaatista Fantasia apocaliptica, op. 111, joka on vasta 2000-luvulla päässyt konserteissa ja levyillä kuultavaksi. Tarkkaa valmistumisaikaa ei tiedetä, mutta Melartin sävelsi teosta ensimmäisen maailmansodan ja Suomen sisällissodan vuosina, joiden tragiikka kyllä kuuluu teoksessa. Melartinin elinaikana sitä ei kuitenkaan esitetty, vaan teos käytännössä katosi “vain kolmen ihmisen” nähtyä sen, kuten säveltäjä itse totesi. Nousu unohduksista oli mahdollista, kun teoksen partituuri löytyi Lahja Lingon jäämistöstä, kun Melartin oli ilmeisesti antanut teoksen Ernst Lingon tutkittavaksi joko pianistin näkemyksen kuullakseen tai peräti esitettäväksi. Teos oli mitä ilmeisimmin liian moderni 1910-luvun suomalaisyleisölle, mutta sai nyt hienon tulkinnan ja raikuvat aplodit.

Onnistuneen juhlan järjestivät Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, Erkki Melartin -seura ja jo vuonna 1855 perustettu Käkisalmen Kaupungin Rouvasväen Yhdistys.

Erkki Melartin -seura ryn sääntömääräinen syyskokous pidettiin keskiviikkona 23.11.2022 Taidekoti Kirpilän pehmeillä sohvilla taulujen, veistosten ja vanhojen huonekalujen keskellä. Seuran puheenjohtajana jatkaa Tuire Ranta-Meyer, joka joutui valitettavasti kokouspäivänä pikakomennuksella työkokoukseen Ruotsiin, eikä siksi pystynyt olemaan paikalla. Hallituksen jäseninä jatkavat Riikka Hakola, Pami Karvonen, Jaakko Kortekangas, Jani Kyllönen, Outi Paananen, Inkeri Pitkäranta, Heikki Poroila, Pekka Helasvuo, Ilmo Ranta ja Seppo Tuominen, mutta saimme myös vahvistusta, kun pianisti Pinja Ukkola tuli uutena voimana mukaan hallitukseen. Hallituksen keski-ikä laski samalla merkittävästi. Jäsenmaksut päätettiin pitää ennallaan ja vuonna 2023 jatketaan juhlavuoden 2025 valmisteluja, saatetaan Melartin-elämäkerran kirjoittaminen päätökseen, yritetään saada Aino-oopperan partituurin puhtaaksikirjoitusprojekti valmiiksi ja pitkään vireillä ollut Leo Funtekin Melartinin Koskenniemi-lauluista tekemistä orkesterisäestyksistä versioista esitys toteutetuksi. Yritämme pitää huolta siitä, että Melartin trendaa myös vuonna 2023.

Kokousasioita tärkeämpää oli kuitenkin – se rehellisesti myönnettäköön – tutustuminen Taidekoti Kirpilän kiehtovaan tarjontaan. Meillä oli ilo saada oppaaksemme Antti Solin, jonka asiantunteva ja eläytyvä kierros vähintäänkin tuplasi visuaalisen annin. Ihan kiusallakaan en silti liitä tähän kuvia Kirpilästä tätä yhtä enempää. Haluan, että teette sinne vierailun aivan itse. Voin vakuuttaa, että kannattaa! Taidekoti on myös maksuton, mikä näinä aikoina ei ole mikään huono uutinen muille kuin museokortin omistajille. Tai ei tietysti oikeasti meillekään.

Teksti ja kuva Heikki Poroila

Alla taivahan tähtikorkean – Erkki Melartinin seka- ja naiskuoroteoksia

Ti 29.11.2022 klo 19.00 Paavalinkirkko, Helsinki

Helsingin kamarikuoro
Nils Schweckendiek, johtaja

Helsingin kamarikuoro jatkaa Erkki Melartinin a cappella -tuotannon kokonaisäänitystään Ylelle ja esittää saman ohjelman myös konserttina. Monivuotinen projekti on paljastanut Melartinin kuorotuotannon runsauden ja monipuolisuuden: teoksien joukosta löytyy niin taidelauluja, näyttämömusiikkia, kantaatteja, virsiä, opetuskäyttöön tarkoitettuja teoksia, työyhteisöjen ja yhdistysten tilaamia lauluja kuin kansallismielistä tuotantoakin. Tänä vuonna mukana on suuri määrä julkaisemattomia teoksia, jotka on puhtaaksikirjoitettu hanketta varten. Myös Melartinin naiskuorolle säveltämät teokset ovat mukana ohjelmassa.

Jälkisanoja

Konsertti oli paikalla kuultuna mykistävä kokemus. Kuoro lauloi tarkasti ja ilmaisuvoimaisesti, eikä jättänyt käyttämättä hyväksi kirkkokaiun tehoja. Nils Schweckendiekin tarkasti ohjaama kuoro on kuin yksi suuri soitin. Suuri osa konsertin ohjelmasta koostui lauluista, joita ei meidän aikanamme kukaan ole aikaisemmin kuullut. kuten Ruusu-Ristin rituaaleihin sävelletyt aloitus- ja lopetuslaulut (Alla taivahan tähtikorkean ja Yö jo hallitsee, rauha vallitsee) sekä Ruberto Braccon näytelmään Hämärän lapsia sävelletty lyhyt Requiem. Sekakuorolauluista pääosa oli hengellistä musiikkia ruotsinkielisiin teksteihin, joista kuuli, että Melartin suhtautui sävellystyöhön kunnianhimoisesti myös virsiksi tarkoitetuissa teoksissaan. Kauniisti soineelle naiskuorolle tarkoitetuissa lauluissa kuultiin myös humoristisempia ja vaaleampia sävyjä, jotka tasapainottivat hyvin kokonaisuutta. Tällaisen jälkeen ei voi sanoa kuin kiitos!

Turun filharmoninen orkesteri on ilahduttavasti jatkanut työtään Melartin-ohjelmiston parissa. Keskiviikkona 26.10. TFO soitti kapellimestari Ari Rasilaisen johdolla Erkki Melartinin kuudennen sinfonian (Op. 100), joka valmistui säveltäjänsä 50-vuotisjuhlille helmikuussa 1925. Konsertin alkupuolella kuultiin Jean Sibeliuksen Karelia-alkusoitto (op. 10) ja Einojuhani Rautavaaran viulukonsertto vuodelta 1977.

Ennen konserttia yleisölle suunnatussa niin sanotussa varaslähtötilaisuudessa orkesterin intendentti Nikke Isomöttönen haastatteli seuran edustajia Tuire Ranta-Meyeriä ja Jani Kyllöstä. Keskustelu liikkui Melartinin monissa musiikkielämän rooleissa, hänen persoonassaan, sävellyksissään ja tietysti erityisesti kuudennen sinfonian synty- ja esityshistoriassa. Myös kehitys tai tyylin muutos viidennen ja kuudennen sinfonian välillä oli tilaisuuden valokeilassa.

Rasilainen johti teoksen ensimmäistä kertaa, ja hänen tulkintansa Melartinin tästä viimeiseksi jääneestä sinfoniasta oli hyvin myönteinen yllätys. Kapellimestari oli löytänyt oivallisen tasapainon sinfonian eri osien välille niin, että tähänastisista käsityksistä poiketen teos tunti hyvin ehyeltä ja johdonmukaisesti rakennetulta sekä sointikuvansa että materiaalinsa puolesta. Esityksen aikana tuntui kuin Melartinin oikea henki olisi nyt tavoitettu Turussa ja säveltäjän ajatus neljästä elementistä – maan syvyydestä veden ja ilman kautta ikuisen tulen kirkkauteen – oli saanut ansaitsemansa ryhdikkään ja intensiivisen tulkinnan.

Ari Rasilaisen ja TFO:n urakka jatkuu tämän viikon perjantaina ja lauantaina, jolloin he levyttävät Melartinin sinfonian nro 6 saksalaiselle cpo:lle (Classic Produktion Osnabrück). Viides sinfoniahan äänitettiin viime maaliskuussa Turussa. Odotukset uutta levyä kohtaan ovat hyvin korkealla, onhan edellisestä sinfonioiden levytyskerrasta aikaa jo miltei 30 vuotta.

Erkki Melartin -seuran puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer oivalsi muutama vuosi sitten, että kuvataiteilija ja kirjailija Kaarlo Atran (oikea sukunimi Enqvist, 1879–1961) vuonna 1916 Erkki Melartinista tekemän ja yksityisomistuksessa olevan muotokuvan lisäksi täytyy olla olemassa siitä hieman poikkeava sisarteos. Kansalliskirjaston Melartin-kokelmassa oli heikkolaatuinen mustavalkoinen valokopio Maailma-lehden jostain tammikuun numeron 1922 sivusta, jossa oli kuvattuna Atran Melartinista tekemä taulu. Kun katsoi tarkasti ja vertasi sitä vuoden 1916 muotokuvaan huomasi, että säveltäjän asento on erilainen, valkoisen paidan kaulukset ovat selvästi pyöristetymmät ja taiteilijan tyylikin erilainen. Valokopion tekstistä kävi myös ilmi, että kyseessä on “vasta valmistunut pastellityö”.

Havainnosta käynnistyi sitkeä ja monivaiheinen jäljitystyö. Ranta-Meyer muisti lukeneensa tai kuulleensa – ehkä aikoinaan professori Erkki Salmenhaaralta –, että Melartinin muotokuvasta olisi jäljennös Hyvinkään taidemuseossa tai kirjastossa. Soitto Hyvinkään taidemuseoon 2021 ei tuottanut tulosta: mitään Atraan tai Melartiniin liittyvää ei ollut taidemuseon tietokannassa tai kokoelmaluetteloissa. Soitto kaupunginkirjastoon ei sekään tuottanut tulosta. Mistään tällaisesta taulusta ei ollut kellään tietoa.

Vielä samana päivänä kirjastotoimenjohtaja Mervi Jokinen Hyvinkäältä kuitenkin soitti takaisin ja kertoi, että taulu on sittenkin löytynyt. Se oli ollut sijoitettuna kirjaston musiikkiosastolle henkilökunnan työhuoneeseen, jossa satavuotias taulu oli säilynyt hyvässä kunnossa ja turvassa. Taulua saisi kyllä tulla katsomaan!

Kun Hyvinkään kaupungilla tai kirjastolla ei ollut mitään siteitä Melartiniin tai Atraan ja kun taidemuseokin katsoi, ettei sillä ole mahdollisuutta ottaa muotokuvaa kokoelmiinsa, käynnistyivät neuvottelut sen mahdollisesta deponoinnista tai lahjoittamisesta Melartin-seuralle. Ranta-Meyerin haaveena on nimittäin ollut jo vuosikymmeniä, että myös Melartin saisi arvoisensa kunniapaikan Sibelius-Akatemian entisten rehtoreiden muotokuvakokoelmassa.

Vaikka Erkki Melartin oli nykyisen Sibelius-Akatemian kaikkein pitkäaikaisin rehtori, juuri hänestä ei ole muotokuvaa Sibelius-Akatemian Pohjoisen Rautatiekadun kiinteistön kokoushuoneessa tai käytävillä puhumattakaan myöhemmin käyttöön otetusta Töölönkadun toimitalon legendaarisesta Wegelius-salista

Esimerkiksi vain vuoden rehtorina olleiden Armas Järnefeltin ja Karl Ekmanin isokokoiset kuvat katsoivat vuosikymmeniä tutkinnon suorittajaa salin takaseinältä, ja norjalaisen Eilif Peterssenin upea Martin Wegeliuksesta vuonna 1878 tekemä öljyvärikuva tarkkaili tulijaa vastapäiseltä seinältä jo, kun avasi oven saliin. Rehtori Melartinista oli Pohjoisen Rautatienkadun konserttiaulassa vain musta rintakuva: vihreällä kankaalla verhoillulle jalustalle asetettu pysti. Senkään nykyisestä sijainnista ei talon viimeisimmän remontin jälkeen tunnu kenelläkään olevan tietoa.

Syksyn 2022 aikana neuvotteluissa Hyvinkään kaupunginkirjaston kanssa päästiin sopimukseen, jonka mukaan Kaarlo Atran vuonna 1921 tekemä suurikokoinen ja taidokkaasti tehty väriliitutyö lahjoitettiin viranomaispäätöksellä Erkki Melartin -seuralle. Seuran tarkoituksena on lahjoittaa muotokuva edelleen sijoitettavaksi Sibelius-Akatemian R-talon konserttilämpiöön helmikuun 7. päivänä 2025. Silloin Melartinin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta, ja syntymäpäivä käynnistää monipuolisen juhlavuoden tapahtumien sarjan seuran nimikkosäveltäjän kunniaksi. Hyvinkään musiikkiopiston rehtori Sanna Ratia ja apulaisrehtori Reima Raijas olivat mukana muotokuvan lahjoitustilaisuudessa. Hyvinkäästä tulikin sen ansiosta ensimmäinen musiikkiopisto, jonka kanssa sovittiin yhteistyöstä juhlavuoden tapahtumien osalta. Yhteisissä keskusteluissa nousi esiin monia mahdollisuuksia esittää Melartinin musiikkia ja tehdä hänen elämäntyötään tunnetuksi uusilla innostavilla tavoilla.

Erkki Melartin -seura kiittää lämpimästi Hyvinkään kaupunginkirjastoa lahjoituksesta ja Mervi Jokista hyvin sujuneesta yhteistyöstä. Muotokuva on taatusti arvostavissa käsissä ja päätyy arvoiselleen paikalle vuonna 2025!

Festivaali Arabia kaikuu on uusi suomalaisen lied-musiikin tapahtuma, joka tarjoaa kesäkuun alkuun rautaisannoksen hienoa musiikkia ja tulkintoja. Oheisesta kuvasta voi tutkia muutakin tarjontaa, mutta kiinnitämme huomion lähinnä lauantain 4.6.2022 konserttiin kamarimusiikkisali Kammarissa (Muotoilijankatu 1 B) kello 13. Konsertin otsikkona on Säveltäjä Erkki Melartin oppilaineen. Tilaisuuteen on vapaa pääsy, mutta käsiohjelman ostamalla (10 €) voi tapahtumaa tukea.

Erkki Melartinin yksinlaulutuotanto on runsas ja tyylillisesti monipuolinen, mutta vain pientä osaa hänen lauluistaan esitetään aktiivisesti. Tämä konsertti tarjoaa näköalan Melartinin laulumusiikkiin kaikessa monipuolisuudessaan. Melartin toimi myös monen merkittävän suomalaisen säveltäjän opettajana ja hänen oppilaistaan tässä konsertissa kuullaan musiikkia mm. säveltäjiltä Sulho Ranta, Ilmari Hannikainen, Yrjö Kilpinen ja Helvi Leiviskä, naissäveltäjiemme keskeinen nimi. Erkki Melartin -seuran puheenjohtaja, FT Tuire Ranta-Meyer kertoo konsertin alussa Melartinista ja hänen laulumusiikistaan.

Konsertin ohjelma on vielä salaisuus, mutta esiintyjät koostuvat Metropolian opiskelijoista ja alumneista.
Laulajat: Fanny Henn, Iida Hirvola, Marja Kari, Veera Kuusirati, Ilmari Leisma, Kirsi Leutonen, Janina Mäyry, Sointu Pitkänen, Saara Pääkkönen, Amanda Sandström, Iirisilona Segerstram, Tiina Salminen, Jenni Taivassalo & Maria Turunen Pianistit: Arianna Bastanzetti, Hannah Comia, Meri Hietanen, Katarina Katris, Peppi Lindeman, Armaan Madar, Veera Muhli, Aino Saranpää, Miika Tamper & Pinja Ukkola Viulisti: Salla Kakkuri Huilisti: Oona Törmi.

Erkki Melartin -seura ry:n kevätkokous pidettiin toukokuun 5. päivänä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian saneeratussa toimitilassa eli ns. R-talossa Pohjoisella Rautatienkadulla. Tämä Erkki Melartinin rehtorikauden ulkoisesti uljain saavutus avattiin käyttöön vuonna 1930. Arkkitehti Eino Forsmanin upea työ on nyt kunnostettu perinteitä kunnioittaen vastaamaan paremmin nykypäivän vaatimuksia, olihan se 2015-2017 ihan muussa käytössä eli Suomen eduskunnan väistötilana. Hienon konserttisalin ja muiden tilojen varustukseen voi tutustua verkon kautta.

Seuran jäsenille talon uudistustyötä esitteli varadekaani Markus Utrio, joka korosti uudistusten tähtäävän ytimen eli musiikin opiskelun ja opettamisen roolin korostamiseen. Hallinnollisia tiloja ei ole yhtään, kaikki on annettu musiikille. Ulkopuolisen näkökulmasta on kuitenkin harmillista se, että uudistusten myötä pääsy R-taloon on rajoitettu, eikä sen kaunista sisäistä arkkitehtuuria pääse noin vain katsomaan, ellei ole opiskelija tai opettaja.

Satakunnan Museossa (Hallitus 11, Pori) järjestetään perjantaina 20.5.2022 klo 19 konsertti “Ethän minua unhoita”, jolla juhlistetaan 140 vuotta sitten perustettua Porin tyttölyseota. Illan ohjelmaan sisältyy osa Erkki Melartinin säveltämästä kantaatista Koulutiellä (EM117), jonka ensiesitys oli vuonna 1930. Teoksen on sanoittanut tyttölyseon rehtori Anna Puranen. Kuoronjohtaja Minna Liettyä-Tyni johdattaa yleisön 1930-1940 -luvun tunnelmiin kolmen kuoron ja musiikin voimalla. Illan esiintyjiä ovat Porin Naislaulajat, tyttökuoro Sävelsirkut sekä sen entisistä laulajista koostuva projektikuoro Singus. Kantaatin osien lisäksi kuullaan mm. Ahti Sonnisen säveltämä Meren kaupunki, joka kertoo Porin kaupungista, hieman hartaampia sävellyksiä sekä sota-ajan suosikki-iskelmiä.