{"id":362,"date":"2017-11-01T18:22:44","date_gmt":"2017-11-01T18:22:44","guid":{"rendered":"https:\/\/erkkimelartin.fi\/em\/?page_id=362"},"modified":"2020-05-28T11:32:39","modified_gmt":"2020-05-28T11:32:39","slug":"en-rundvandring-i-konservatoriet","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/erkkimelartin.fi\/em\/?page_id=362","title":{"rendered":"En rundvandring i Konservatoriet"},"content":{"rendered":"

En rundvandring i Konservatoriet \u2013 Erkki Melartin ainutlaatuisessa historiallisessa haastattelussa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1935<\/a><\/h3>\n

Pitk\u00e4\u00e4n luultiin, ettei Erkki Melartinista<\/strong> ole s\u00e4ilynyt yht\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nitallennetta. Nyt on Erkki Melartin -seuralla kuitenkin ilo julkistaa lyhyt radiohaastattelu, jossa voi kuulla nimikkos\u00e4velt\u00e4j\u00e4mme puhe\u00e4\u00e4nt\u00e4 85 vuotta sitten nauhoitettuna. Yleisradion tekem\u00e4 haastattelu liittyi kes\u00e4ll\u00e4 1931 valmistuneeseen Helsingin Konservatorion uudisrakennukseen Pohjoisella Rautatiekadulla eduskuntatalon nurkalla. Ohjelmassa haastattelija Nils-Eric Fougstedt<\/strong> vierailee konservatoriossa esitellen toimitiloja ja haastatellen sek\u00e4 vuodesta 1911 johtajana toiminutta Erkki Melartinia ett\u00e4 urkujensoiton opettajaa Elis M\u00e5rtensonia<\/strong> ja pianonsoiton opettajaa Ilmari Hannikaista<\/strong>. \u00c4\u00e4nitteen kesto on 5’33 ja se on editoitu ja restauroitu 20.5.1935 tehdyst\u00e4 \u00e4\u00e4nityksest\u00e4 vuonna 2012.<\/p>\n

Erkki Melartin -seura kiitt\u00e4\u00e4 tuntematonta henkil\u00f6\u00e4, joka l\u00e4hetti haastattelun muutama vuosi sitten joulukuussa postitse puheenjohtajan kotiosoitteeseen nimimerkill\u00e4 “Joulupukki”. Lis\u00e4tietoja: Tuire Ranta-Meyer<\/a>.<\/p>\n

\n
* * *<\/div>\n<\/div>\n
<\/div>\n
Transkriptio haastattelun Melartin-osuudesta. Ruotsinkielisen transkription on muotoillut Mats Liljeroos<\/strong>. Suomennoksen on tehnyt Heikki Poroila<\/strong>.<\/div>\n
\n

Fougstedt<\/strong>: Hur \u00e4r det; anser professorn att de nya lokaliteterna till fullo motsvarar konservatoriets behov?\u00a0 Melartin<\/strong>: Tja, naturligtvis nog, p\u00e5 s\u00e4tt och vis. Vi har rum, vi har det ljust och relativt stort…och salen har vi ju, och trevligt \u00e4r det ocks\u00e5, men det borde vara \u00e4nnu mycket st\u00f6rre och bekv\u00e4mare. Eller vad tycker ni sj\u00e4lv? Fougstedt<\/strong>: Ja, trevligt ser det ut. Tr\u00e5ngboddheten i det gamla konservatoriet v\u00e5llade s\u00e4kert mycket bekymmer f\u00f6r ledningen? Melartin<\/strong>: Ja, det var verkligen n\u00e5gonting p\u00e5 den tiden. Fougstedt<\/strong>: Var det sv\u00e5rt att f\u00e5 allt att rymmas? Melartin<\/strong>: Jo, ibland \u00e4r det ju rentav 600 m\u00e4nniskor som borde f\u00e5 rum. Fougstedt<\/strong>: M\u00e5nne \u00e4nd\u00e5 inte m\u00e5ngen av den gamla stammens musiker saknar idyllen vid Unionsgatan?\u00a0 Melartin<\/strong>: Ja, jag vet inte. Vi dricker kaffe fortfarande, men f\u00f6rut fanns det naturligtvis mycket trevligt; v\u00e5r tant Olga, hon gick omkring med sitt kaffe, och…\u00a0 Fougstedt<\/strong>: Ja, det var en mycket trivsam och familj\u00e4r st\u00e4mning d\u00e4r. Melartin<\/strong>: Jo!<\/p>\n

Haastattelu 20.5.1935 Haastattelija Nils-Eric Fougstedt, vastaajana Erkki Melartin.<\/p>\n

N-E F<\/strong>: Miten on, ovatko konservatorion uudet tilat vastanneet tarpeita? EM<\/strong>: Nojaa, kyll\u00e4 toki, omalla tavallaan. Meill\u00e4 on tilaa, meill\u00e4 on valoa ja suhteellisen suuri sali. Se on my\u00f6s mukava, mutta kyll\u00e4 se voisi olla viel\u00e4 suurempi ja mukavampi. Vai mit\u00e4 mielt\u00e4 olette itse? <\/em>N-E F<\/strong>: Kyll\u00e4 se miellytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Ahtaus vanhassa konservatoriossa aiheutti varmaan paljon murhetta johtajille? EM<\/strong>: Kyll\u00e4, olihan se meno siihen aikaan aikamoista. <\/em>N-E F<\/strong>: Oliko vaikeata saada kaikki tarpeellinen mahtumaan? EM<\/strong>: Kyll\u00e4 niin voi sanoa, meill\u00e4h\u00e4n on v\u00e4lill\u00e4 600 ihmist\u00e4, joiden pit\u00e4isi saada tilaa. <\/em>N-E F<\/strong>: Mahtaako silti moni vanhemman polven muusikko silti kaivata Unioninkadun idylli\u00e4? EM<\/strong>: Niin, sit\u00e4 en tied\u00e4, Me juomme edelleen kahvia, mutta olihan siell\u00e4 luonnollisesti my\u00f6s hyvin mukavaa, kun Olga-t\u00e4ti kulki ymp\u00e4riins\u00e4 kahvia tarjoten. <\/em>N-E F<\/strong>: Niin, siell\u00e4 oli hyvin viihtyis\u00e4 ja kotoinen tunnelma. EM<\/strong>: Se on totta!<\/em><\/p>\n<\/div>\n

*\u00a0 *\u00a0 *<\/div>\n

Rakennusprojekti alkoi Melartinin ja konservatorion johtokunnan puheenjohtajan, Jean Sibeliuksen v\u00e4vyn Arvo Paloheimon<\/strong> ansiosta vuosikymmeni\u00e4 kest\u00e4neiden yritysten ja ponnistelujen tuloksena suuren laman keskell\u00e4 vuonna 1929. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Suomen historiassa musiikkikoulutukselle oltiin saamassa varta vasten sen tarpeisiin suunniteltu oma talo, jossa olisi my\u00f6s konserttisali. Siihen asti kaikki suuremmat ja arvokkaimmat konsertit oli pidetty yliopiston juhlasalissa. Lis\u00e4ksi toiseen kerrokseen oli rakennettu noin 150 paikan monitoimitila \u201dpikkusali\u201d, jota k\u00e4ytettiin orkesterin, oopperoiden ja kuorojen harjoituksissa, kev\u00e4ttutkinnoissa, juhlatilaisuuksissa ja vaikkapa pikkujouluissa.<\/p>\n

Martin Wegeliuksen<\/strong> perustama Helsingin Musiikkiopisto ja sittemmin Helsingin konservatorio olivat toimineet 50 vuotta olosuhteiltaan varsin kehnoissa vuokratiloissa, joissa opetusluokkien v\u00e4lill\u00e4 ei juuri ollut \u00e4\u00e4nieristyst\u00e4. Oman talon saaminen konservatoriolle oli siten Melartinin hartaiden toiveiden t\u00e4yttymys. Se kuuluu Melartinin innostuneesta ja ylpeytt\u00e4 hehkuvasta \u00e4\u00e4nens\u00e4vyst\u00e4 radio-ohjelmassa.<\/p>\n

Sibelius-Akatemian nyky\u00e4\u00e4nkin edelleen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevan, muutamaan kertaan peruskorjatun talon arkkitehti oli Melartinin pitk\u00e4aikainen tuttava Eino Forsman<\/strong>, jonka sisar oli laulajatar Ester Forsman-Niska<\/strong> ja joka teki nimenomaan t\u00e4t\u00e4 varten opintomatkan Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin perehty\u00e4kseen sek\u00e4 vanhojen ett\u00e4 uusien konservatoriorakennusten erityispiirteisiin. Helsingin kaupunki lahjoitti tontin ilmaiseksi, valtioneuvosto my\u00f6nsi veikkausvaroja 1,5 miljoonaa markkaa ja konservatorion oma rakennusrahasto oli noin 0,5 miljoonaa euroa. Uusien instrumenttien hankkimiseksi ja talon sisustamiseksi j\u00e4rjestettiin lis\u00e4ksi valtakunnalliset arpajaiset, ja lis\u00e4ksi saatiin lahjoituksia kaluste- ja verhoilualan yrityksilt\u00e4. Osassa luokkahuoneita jouduttiin silti pitk\u00e4\u00e4n tyytym\u00e4\u00e4n 50 vuoden takaisiin kalusteisiin.<\/p>\n

Kun eduskuntatalo peruskorjattiin Suomi100-vuoden kunniaksi entiseen loistoonsa, eduskunnan v\u00e4ist\u00f6tiloina toimi vuosina 2015-2017 t\u00e4m\u00e4 Melartinin rehtorikauden merkitt\u00e4v\u00e4 saavutus, konservatoriorakennus. Istuntokauden avauduttua syksyll\u00e4 2017 eduskuntatalo oli valmis, ja nyt Pohjoisen Rautatienkadun kiinteist\u00f6\u00e4 ollaan j\u00e4lleen peruskorjaamassa Sibelius-Akatemian k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Toivottavasti Melartinin rintakuva saa arvoisensa paikan talon aulasta – ja toivottavasti jokin Melartinin muotokuva l\u00f6yt\u00e4isi tiens\u00e4 muiden rehtoritaulujen rinnalle sinne, minne ne jatkossa Sibelius-Akatemiassa sijoittuvatkin. (Tuire Ranta-Meyer<\/strong>)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

En rundvandring i Konservatoriet \u2013 Erkki Melartin ainutlaatuisessa historiallisessa haastattelussa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1935 Pitk\u00e4\u00e4n luultiin, ettei Erkki Melartinista ole s\u00e4ilynyt yht\u00e4\u00e4n[…]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":19,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-362","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/erkkimelartin.fi\/em\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/362","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/erkkimelartin.fi\/em\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/erkkimelartin.fi\/em\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/erkkimelartin.fi\/em\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/erkkimelartin.fi\/em\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=362"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/erkkimelartin.fi\/em\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/362\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":598,"href":"https:\/\/erkkimelartin.fi\/em\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/362\/revisions\/598"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/erkkimelartin.fi\/em\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/19"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/erkkimelartin.fi\/em\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=362"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}