Säveltäjä Erkki (Erik Gustaf) Melartin syntyi Käkisalmessa 7.2.1875 ja kuoli Helsingissä 14.2.1937. Melartin oli sukupolvensa merkittävimpiä säveltäjiä. Hän oli aikansa tuotteliaimpia ja monipuolisimpia säveltäjiä, jonka teoksia kuitenkin nykyisin kuullaan konserttiohjelmistoissa suhteellisen harvoin. Hänen lähes kaikkia musiikin lajeja edustava sävellystuotantonsa sisältää kuusi sinfoniaa, orkesteri- ja kamarimusiikkia, 350 pianoteosta, yli 300 laulua, oopperan Aino, baletin Sininen helmi, näytelmämusiikkia, lastenlauluja, pari sataa karjalaista kansanlaulusovitusta ja jopa iskelmiä salanimellä Eero Mela. Melartinin sävelkieleen sisältyy sävyjä niin kansallisromantiikasta, impressionismista kuin ekspressionismistakin.
Huomionarvoista Erkki Melartinin elämäntyötä tarkasteltaessa on se, että hän ehti jakaa aikansa sävellystyön ja vaativien organisatoristen johtotehtävien kesken. Vuosina 1908-1911 hän toimi Viipurin musiikinystävien orkesterin johtajana. Hän perusti Viipuriin myös orkesterikoulun, jossa hän toimi johtajana ja opettajana vuoteen 1911. Samana vuonna hänet kutsuttiin Helsingin Musiikkiopiston, nykyisen Sibelius-Akatemian johtajaksi. Melartinin johtajakausi 1911-1936 merkitsi tärkeää kehitysjaksoa, jolloin opisto laajeni konservatorioksi ja korkeakoulutasoiseksi musiikkioppilaitokseksi.
Avarakatseisena ja kannustavana opettajana Melartin kasvatti kokonaisen uuden säveltäjäsukupolven, jonka tunnetuimpia edustajia ovat Aarre Merikanto, Yrjö Kilpinen, Väinö Raitio, Ilmari Hannikainen, Uuno Klami, Sulho Ranta ja Helvi Leiviskä. Säveltäjien tekijänoikeusjärjestö Teoston puheenjohtajana Melartin toimi vuosina 1928-1937. Savonlinnan musiikkiopisto järjestää joka toinen vuosi valtakunnallisen Erkki Melartin -kamarimusiikkikilpailun, jonka ohjelmistossa on pakollisena myös Melartinin teoksia.
Erkki Melartin oli harvinaisen laaja-alainen persoonallisuus. Hänen harrastuksensa ulottuivat kuvataiteista kirjallisuuteen, filosofiaan, teosofiaan, puutarhanhoitoon ja valokuvaukseen, puhumattakaan exlibriksistä, postikorteista ja postimerkeistä, joiden innokas keräilijä hän oli. Hän oli myös taidemaalari (2 julkista taidenäyttelyä) ja mietelmäkirjailija (vuonna 1928 aforismikokoelma Minä uskon, ruotsiksi Credo). Maailmankuvaansa hän laajensi lukuisilla matkoilla, jotka ulottuivat aina Egyptiin, Afrikkaan ja Intiaan saakka. Melartinilla oli erittäin laaja kansainvälinen ystäväjoukko, jonka kanssa hän oli vilkkaassa kirjeenvaihdossa. Lukuisat sävellysten omistukset kertovat näistä ystävyyssuhteista. Erkki Melartin on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsingin Töölössä. Taiteilija Oiva Hellen muotoilema hautamuistomerkki löytyy Hietaniemen alueen korttelista nro 28 riviltä 5.
Erkki Melartinin perusteellinen elämäkerta on tekeillä (Tuire Ranta-Meyer), mutta toistaiseksi laajin ja perusteellisin henkilöhistoriallinen tieto löytyy teoksesta Suomalaisia säveltäjiä (Otava 1994) ja hieman vanhemmista teoksista Suomen säveltäjiä puolentoista vuosisadan ajalta (WSOY 1945) ja Suomen säveltäjiä. Ensimmäinen osa : Erik Tulindbergistä Armas Launikseen (WSOY 1965).