Melartin-näyttely Metropolian Arabian kampuksella 15.-19.11.2021

Metropolian Arabian kampuksella on viikolla 46 näyttely, joka rakentuu säveltäjä Erkki Melartinin tunnetun kirjastonurkkauksen ympärille. Metropolian opiskelijat ovat sen restauroineet ja kunnostaneet ja näyttelyyn on saatu muutakin mielenkiintoista, kuten Melartinin kovia kokeneet matkalaukut. Puheenjohtajamme Tuire Ranta-Meyer on luvannut olla päivystämässä näyttelyssä 15.11. klo 12.30-14.30, 16-18.11. klo 13-15 ja 19.11. klo 12-13 ja 14-15. Näyttely on Metropolian Arabian kampuksella, osoitteessa Hämeentie 134 D. Sisäänkäynnistä suoraan eteenpäin, portaat alas ja siellä on ruokala vasemmalla ja näyttelytila oikealla seinustalla. Tervetuloa!

Melartinin Aino-oopperaa Oulussa 2.12.2021!

Torstaina 2.12.2021 klo 19 järjestetään Oulun Madetoja-salissa konsertti Suomi, oopperamaa. Konsertissa kuullaan myös Erkki Melartinia, kun Oulu Sinfonia soittaa oopperasta Aino, op. 50 toisen näytöksen Interluden ja Helena Juntunen laulaa iki-ihanan Koivu-aarian. Molemmat soitetaan Jani Kyllösen tekemästä tuoreesta puhtaaksikirjoituksesta, jota ei ole vielä virallisesti edes julkaistu, joten odotettavissa on tuore näkemys. Orkesteria johtaa Anna-Maria Helsing.

Kuutamon maa – Helsingin kamarikuoron Melartin-ilta 2.10.2021

Helsingin kamarikuoro antoi lauantaina 2.10.2021 Paavalinkirkossa konsertin, jonka koko ohjelmisto koostui Erkki Melartinin mies- ja sekakuorolle säveltämistä lauluista. Nils Schweckendiekin johtama kuoro valmistautuu samalla äänittämään Melartinin kuorotuotantoa Yleisradiolle. Konsertissa olivat paikalla Melartin-seuran puolesta puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer ja sihteeri Heikki Poroila. Yleisö sai kuulla upeasti toteutetun konsertin ja upeaa musiikkia, jonka vähyys kuorojemme ohjelmistossa on perusteetonta. Onneksi käänne on tapahtumassa, sillä myös kuoro Laulu-Miehet suunnittelee äänittävänsä kaksi CD-levyllistä Melartinin mieskuorolauluja, käytännössä saman ohjelmiston kuin Helsingin kamarikuorokin.

Konsertissa kuultiin seuraava ohjelma. Tässä on sävellysten nimiin liitetty myös opus- tai EM-numero, joita kuoron käsiohjelmassa ei valitettavasti ollut esillä.

Mieskuorolaulut Kummanko sävel somempi? EM121 – Ota se kaunis kannel taas, EM181 – Me kasvamme, EM152 – Ikävä, op. 57, nro 1 – Jungfru Maria i rosengård, op. 57, nro 2 – Nu är det helg öfver hafvet, op. 57, nro 3 – Olla mullai, op. 57, nro 4 – Häälaulu, op. 57, nro 5 – Savolle, op. 57, nro 6 – För si sådan är kärlekens begäran, op. 57, nro 7 – Selvä mies , op. 57, nro 8 – Vappulaulu, op. 61b, nro 2 – Snöfallet, EM219 – Savonlinnan lyseon toverikunnan marssi, EM209 – La Polusstelo, EM190 – Syyskuun kesä, op. 142, nro 7 – Aittalaulu, op. 61b, nro 4 – Månlandet, op. 43, nro 3 – Kulkurin virsi, EM119 – Serenad, EM212 – Perún, EM184.

Sekakuorolaulut Taas koulun ukset aukeaa, op. 131, nro 1 – Virsi kotimaan puolesta, op. 134a, nro 6 – Totuuden henki, op. 131, nro 24 – Hiljaisuutta anna, op. 131, nro 22 – Rukous, op. 134a, nro 21 – Helluntaivirsi , op. 131, nro 23 – Isä pellollaan , op. 131, nro 6 – Kiitos , op. 131, nro 9 – Nuorten laulu, EM172 – Elannon laulu, EM039 – Oi Herra hyvä paimen, op. 134a, nro 1 – Kotia kohti, op. 134b, nro 10.

Helsingin kamarikuoro 2019, kuva Heikki Tuuli

Niklas Pokki ja Melartinin pianosarja op. 93, Per speculum in enigmatae

Pianotaiteilija Niklas Pokki, joka kantaesitti aikoinaan Erkki Melartinin pianosarjan Per speculum in enigmatae, op. 93, on julkaissut YouTubessa taltioinnin, jonka Yleisradio äänitti 11.8.2018 Helsingin musiikkitalossa. Koko teoksen (15’29 minuuttia) voi kuunnella oheisesta linkistä.
https://www.youtube.com/watch?v=agB_sPlNfQ0

Sarjan nuotti on julkaistu vuonna 2020 (Fennica Gehrman ISMN 979-0-55011-630-6).

Melartin-maraton jatkui Siuntiossa

Koronarajoitusten siirtämä hanke esittää kaikki Erkki Melartinin yksinlaulut konserttisarjana jatkuu! Siuntion kirkossa sunnuntaina 22. elokuuta 2021 klo 18.00 kuultiin opukset 14, 71, 95. 97, 139, 151 ja 162, yhteensä 26 upeaa laulua upeina tulkintoina. Solisteina olivat sopraanot Annika Leino ja Kaisa Kraft, pianon ääressä Pami Karvonen. Monet lauluista kuultiin nyt ensimmäistä kertaa Melartinin oman ajan jälkeen. Saatoimme jälleen todeta, kuinka monipuolinen säveltäjä Melartin on. Tilaisuuden järjesti Lauluakatemia, jolle lämpimät kiitokset tästä kulttuuriteosta.

Kuva Heikki Poroila

Oopperan Aino puhtaaksikirjoitushanke puolivälissä

Niilo Helanderin säätiön apurahalla on saavutettu jälleen yksi etappi Erkki Melartinin teosten tunnetuksi tekemisen ja esittämisen tavoitteen suhteen. Heinäkuun puolessa välissä valmistui ooppera Ainon toisesta näytöksestä ja epilogista maailman ensimmäinen puhtaaksikirjoitettu editio. Sen on laatinut seuran varapuheenjohtaja, nuottigraafikko Jani Kyllönen, ja hankkeen käynnistymisestä vastannut työryhmä, jonka toisena jäsenenä Kyllösen ohella on seuran puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer.

Melartinin tuotannon keskeisistä suurista teoksista tähän asti ainoastaan Kalevala-aiheinen ooppera Aino (op. 50 vuodelta 1909) on ollut edelleen puhtaaksikirjoittamatta siitä huolimatta, että sitä on esitetty lähes joka vuosikymmenellä. Viimeksi toukokuussa 2017 Suomen Kansallisooppera esitti teoksen konserttiversiona kapellimestari Klaus Mäkelän johdolla. Esitys sai niin yleisöltä kuin kriitikoilta poikkeuksellisen innostuneen vastaanoton. Mm. Helsingin Sanomien pitkäaikainen arvostelija Hannu-Ilari Lampila ja HBL:n kriitikko Mats Liljeroos pitivät teosta “parhaana suomalaisena oopperana kautta aikojen”. Lampila kirjoitti arvostelussaan (HS 28.5.2017) oopperan olevan “haltioitunut luonnon ylistyslaulu, jossa impressionistissävytteinen kansallisromantiikka yhdistyy onnellisesti wagneriaaniseen kärsimyskromatiikkaan ja myyttisyyteen”. Liljeroos puolestaan toivoi (HBL 27.5.2017), että vuonna 2025, kun Melartinin syntymästä tulee 150 vuotta, teos saataisiin viimein myös näyttämölle täysipainoisena esityksenä. Myös esityksen kapellimestari, soittajat ja solistit olivat vaikuttuneita täysverisen wagneriaanisesta teoksesta.

Kansallisoopperan konserttiesityksen yhteydessä tulivat ilmi oopperan partituurin ja orkesteristemmojen suuret ongelmat. Jo aiemminkin useat kapellimestarit, mutta myös vuoden 2017 konserttiversion johtanut Klaus Mäkelä harmittelivat esitysmateriaalin huonoa tilaa, koska se teettää orkesterille ja kapellimestarille ylimääräistä työtä, joka on pois efektiivisestä harjoitusajasta. Kansallisooppera toivoi, että editoitu materiaali olisi saatu käyttöön jo esitystä varten. Tämä ei resurssi- ja aikataulusyistä ollut silloin mahdollista. Nyt, kun sinfonioiden mittava, vuosille 2007-2019 ajoittunut puhtaaksikirjoitusprojekti oli saatu päätökseen, Aino on ollut mahdollista ottaa työlistalle.

Aino Ackté oopperan pääroolissa ensiensitysvuonna 1909
Aino Ackté oopperan pääroolissa ensiensitysvuonna 1909

Aino on suuren luokan jälkiwagneriaaninen ooppera, jossa säveltäjän luomisvoima on parhaimmillaan ja orkesterin varsin moderni käyttötapa aikaansa edellä (ks. mm. Kalevi Ahon Suomalainen musiikki ja Kalevala 1985). Kunnollisen esitysmateriaalin puute on haitannut sen mahdollisuuksia päästä esille niin Suomessa kuin kansainvälisesti.

Niilo Helanderin säätiön apurahalla oli mahdollista saada vain osa oopperan partituurista kirjoitettua puhtaaksi. Työryhmä päätyi aloittamaan hankkeen toisesta näytöksestä, sillä sen aloittava Ainon ns. Koivuaaria ja lopun suuri epilogi ovat myös konserttiohjelmistoon soveltuvia soolonumeroita. Tätä mahdollisuutta silmällä pitäen katsottiin siis tarkoituksenmukaisesti editoida ensin jälkimmäinen näytös ja epilogi. Toivottavasti apurahoitusta löytyy lähiaikoina myös ensimmäisen näytöksen puhtaaksikirjoittamiseen. Niin Melartinin 150-vuotisjuhlavuonna 2025 olisi toiveita saada Liljeroosin toive toteutumaan ja ooppera näyttämölle uutena tuoreena ja näkemyksellisenä ohjauksena.

“Uusi aika koittaa Melartinin sinfonioille”

Näin kirjoittaa Rondon toimittaja Antti Häyrynen artikkelissaan, joka on julkaistu Rondo-lehdessä 1.6.2021. “Erkki Melartinin sinfoniat ovat olleet varjossa, mikä johtuu osaksi nuottimateriaalin puutteista. Nyt niille on koittanut uusi aika säveltäjän nimikkoseuran saatua valmiiksi suurhankkeensa, sinfonioiden toimituksen nykyaikaiseksi ja virheistä korjatuksi nuottijulkaisuksi.”

Tämä Rondo 6-7/2021 kannattaa ostaa ja lukea vaikka vain tämän yhteenvedon takia. Verkosta saa lukuoikeutta sivulta https://rondolehti.fi/artikkelit/lehtiartikkeli/uusi-aika-koittaa-melartinin-sinfonioille/.

Erkki Melartinin hautamuistomerkki kesäkuntoon

Erkki Melartin -seuran iskuryhmä käytti tunnin lämpimästä kesäkuun 10 päivän iltapäivästä ja puhdisti jäkälän pahasti peittämän säveltäjän hautamuistomerkin alkuperäiseen kuntoon. Lapsiaan vartioinut varisemo pahastui aiheuttamaamme uhkaa, mutta sovinto saatiin aikaan 10 minuutin vänkäyksen jälkeen ja emo päätteli, etteivät harjat muodostaneet kuitenkaan todellista uhkaa jälkikasvulle. Aurinko ehti pesun aikana kääntyä valokuvaamisen kannalta huonoon asentoon, mutta oheisesta kuvaparista selvinnee, miksi pesu oli tarpeen. Kiven päällä ollut lintukoriste on edelleen teillä tietymättömillä, mutta siitä Erkki Melartin itse olisi tuskin huolissaan. Kuvassa oikealla puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer tyytyväisenä kahden puhdistetun kiven välissä, hoidimme nimittäin saman tien Livi, Irma ja Ester Melartinin hautakiven. KUVA | HEIKKI POROILA

Erkki Melartin ja exlibris-harrastus

Suomen Exlibrisyhdistys ry:n puheenjohtaja Erkki Tuominen on kirjoittanut tuoreeseen Exlibrisuutiset-lehteen nro 163 (1/2021) mielenkiintoisen artikkelin otsikolla Säveltäjä Erkki Melartin exlibristaiteilijana. Erkki Melartin teki ex libriksiä itselleen ja ystäville, mutta oli myös muiden tekijöiden kohteena. Tuomisen artikkeli on jatkoa Irma Melartinin vuosikirjaan Exlibris 96 kirjoittamaan artikkeliin Muistitietoa Erkki Melartinin exlibriksistä.

Erkki Tuominen on ystävällisesti antanut artikkelinsa myös Erkki Melartin -seura ry:n käyttöön, mistä kiitämme lämpimästi. Lehden kannessa olevan ex libriksen on tehnyt Melartin naapurina asunut nuori Hans Höfer, jolle Melartin teki vastavuoroisesti ex libriksen, joka löytyy Tuomisen jutusta.

Puheenjohtajan terveiset 1/2021

Arvoisat Erkki Melartin -seuran jäsenet!

Kevättalven aurinko näyttäytyy iloksemme tuon tuostakin, ja sen myötä ajatukset meillä monella siirtyvät kevääseen. Puutarhamyymälätkin ovat sen huomanneet, ja mainostavat jo kovasti kaikkea tarviketta, kukansiementä, taimikasvatuksen ohjetta ja parvekekasveja viherpeukaloille niin maalla kuin kaupungissakin. Itse kukin meistä huomaa haaveilevansa samanlaisesta perennaloistosta, tulppaanipenkistä tai luonnonkukkamaisesta kedosta kuin mitä televisiossa tai myyntikatalogeissa näytetään.

Omasta puutarhasta ja talosta maaseudulla haaveili myös seuramme nimikkosäveltäjä Erkki Melartin, joka isänsä kuoltua vuonna 1910 kantoi huolta Käkisalmessa asuvasta äidistään ja halusi itsekin päästä vakiintumaan. Hän oli työlääntynyt vuokralla asumiseen ja jatkuviin muuttoihin. ”Olisipa se hauska, jos saisi oikein oman kodin, jossa olisi oma joukko koolla ja josta ei jokainen pieni sattuma aja pois”, hän kirjoitti ystävälleen Helmi Krohnille. Pukinmäen uudesta huvilayhdyskunnasta löytyikin myynnissä oleva huvila, jonka hän miltei heti sen nähtyään ostikin kesällä 1913. Pukinmäki sijaitsi tuolloin Helsingin maalaiskunnassa, ja Melartin koki asuvansa aivan maalla.

Helmi Krohn kirjoitti huvilasta ja sen tunnelmasta muutaman vuoden päästä hienon kuvauksen: ”Jo ulkona puutarhassa, luonnossa näemme kaikkialla Melartinin kätten työtä, hänen omintakeisen persoonallisuutensa leiman. Talvella portilta johtava tuuhea kuusikuja on kuin marmoriin hakattu holvikäytävä, varhaisella keväällä ensimmäiset kukkaset pistävät päänsä lumivaipan alta esiin, täyden kesän aikaan puutarha, portaat, jokainen ikkunanlauta upeilevat kukkaloistossaan ja myöhäisellä syksyllä kuulakankirkkaine ilmoineen puut ja pensaat ovat pihassa väririkkaina viimeisine kypsyneine hedelmineen. Erkki Melartin on suuri luonnonihailija, ja mikä vielä enemmän, suuri luonnontuntija. Ei mikään luonnonilmiö kulje huomaamatta hänen ohitseen, ei mikään siinä ole niin pientä ja vähäpätöistä, ettei se kiinnittäisi hänen mieltään. Luonto tarjoaa hänelle sen ’seurapiirin’, joka hänelle on kaikista rakkain ja joka vaikuttaa hedelmöittävimmin hänen taiteeseensa.”

Lähellä luontoa oleminen oli Melartinille kuin taikasana, joka jatkuvasti avasi säveltäjälle uusia lakeuksia ja raikkaita virikkeitä mielikuvitukselle, sillä ”sellainen mieli, joka lumoutuu luonnon kauneudesta, ei koskaan väsy elämään”.

Tänä järjestyksessä jo toisena koronakeväänä meidän kaikkien on hyvä muistaa tuo Melartinin toteamus. Nyt kun todella moni iloa tuottava asia on rajattu pois arjesta ja juhlasta emmekä voi täysin siemauksin tehdä sitä mistä nautimme, on tärkeä ravita mieltä asioilla, jotka lisäävät kykyämme sinnitellä ja jaksaa. Luontoa lähellä oleminen tarjoaa yhden keinon. Melartin-seuran kaltainen yhteisö, jossa kukin voi osallistua omana itsenään ja saada arjen ylittäviäkin kokemuksia, on toinen. Tule siis mukaan kevätkokoukseen 7.4. klo 18:00. Nyt kun se pidetään etänä Zoom-linkin avulla, osallistuminen on vaivattomampaa kuin koskaan.Lämmin kiitos, että olet seuran jäsen ja autat vaalimaan musiikkielämämme menneisyyden perintöä. Voit myös mielellään olla yhteydessä kaikissa toimintaamme liittyvissä ideoissasi ja toiveissasi!