Month: November 2022

Lauantaina 26.11.2022 järjestettiin Lallukan taiteilijakodin juhlasalissa perinteinen Lempin päivän juhla, jonka teemana oli Erkki Melartin niin kuvina, sanoissa kuin musiikkina. Yhdelle nurkkapöydälle oli koottu pieni näyttely, jossa oli muutamia Melartinin tauluja, nuotinkansia ja aforismikokoelman MInä uskon painoksia eri vuosilta. FT Tuire Ranta-Meyerin mielenkiintoinen esitelmä käsitteli Erkki Melartinin roolia Viipurin musiikkielämän keskushahmona vuosina 1908-1911. Melartin paneutui työhön innostuneesti, perusti heti musiikkikoulun koulimaan Viipurin orkesterille suomalaisia soittajia ja muokkasi konserttikäytäntöjä sellaisiksi, että mukaan pystyivät tulemaan muutkin kuin hyvin toimeen tulevat viipurilaiset. Melartin sai myös hyvän vastaanoton, koska hän Käkisalmella syntyneenä ja luontaisesti ihmisten kanssa hyvin pärjäävänä valloitti viipurilaisten mielet.

Perinteisten kakkukahvien jälkeen Lied-duo Maria Turunen ja Armaan Madar esitti upeasti viisi Erkki Melartinin hyvin erilaista yksinlaulua, jotka hyvin kuvasivat hänen monipuolista laulutuotantoaan. Heidän jälkeensä flyygelin äärelle astui pianisti Eveliina Sumelius-Lindblom, joka esitti tulkintansa Melartinin ehkä hurjimmasta sävellyksestä, hyvin ekspressionistisesta pianosonaatista Fantasia apocaliptica, op. 111, joka on vasta 2000-luvulla päässyt konserteissa ja levyillä kuultavaksi. Tarkkaa valmistumisaikaa ei tiedetä, mutta Melartin sävelsi teosta ensimmäisen maailmansodan ja Suomen sisällissodan vuosina, joiden tragiikka kyllä kuuluu teoksessa. Melartinin elinaikana sitä ei kuitenkaan esitetty, vaan teos käytännössä katosi “vain kolmen ihmisen” nähtyä sen, kuten säveltäjä itse totesi. Nousu unohduksista oli mahdollista, kun teoksen partituuri löytyi Lahja Lingon jäämistöstä, kun Melartin oli ilmeisesti antanut teoksen Ernst Lingon tutkittavaksi joko pianistin näkemyksen kuullakseen tai peräti esitettäväksi. Teos oli mitä ilmeisimmin liian moderni 1910-luvun suomalaisyleisölle, mutta sai nyt hienon tulkinnan ja raikuvat aplodit.

Onnistuneen juhlan järjestivät Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, Erkki Melartin -seura ja jo vuonna 1855 perustettu Käkisalmen Kaupungin Rouvasväen Yhdistys.

Erkki Melartin -seura ryn sääntömääräinen syyskokous pidettiin keskiviikkona 23.11.2022 Taidekoti Kirpilän pehmeillä sohvilla taulujen, veistosten ja vanhojen huonekalujen keskellä. Seuran puheenjohtajana jatkaa Tuire Ranta-Meyer, joka joutui valitettavasti kokouspäivänä pikakomennuksella työkokoukseen Ruotsiin, eikä siksi pystynyt olemaan paikalla. Hallituksen jäseninä jatkavat Riikka Hakola, Pami Karvonen, Jaakko Kortekangas, Jani Kyllönen, Outi Paananen, Inkeri Pitkäranta, Heikki Poroila, Pekka Helasvuo, Ilmo Ranta ja Seppo Tuominen, mutta saimme myös vahvistusta, kun pianisti Pinja Ukkola tuli uutena voimana mukaan hallitukseen. Hallituksen keski-ikä laski samalla merkittävästi. Jäsenmaksut päätettiin pitää ennallaan ja vuonna 2023 jatketaan juhlavuoden 2025 valmisteluja, saatetaan Melartin-elämäkerran kirjoittaminen päätökseen, yritetään saada Aino-oopperan partituurin puhtaaksikirjoitusprojekti valmiiksi ja pitkään vireillä ollut Leo Funtekin Melartinin Koskenniemi-lauluista tekemistä orkesterisäestyksistä versioista esitys toteutetuksi. Yritämme pitää huolta siitä, että Melartin trendaa myös vuonna 2023.

Kokousasioita tärkeämpää oli kuitenkin – se rehellisesti myönnettäköön – tutustuminen Taidekoti Kirpilän kiehtovaan tarjontaan. Meillä oli ilo saada oppaaksemme Antti Solin, jonka asiantunteva ja eläytyvä kierros vähintäänkin tuplasi visuaalisen annin. Ihan kiusallakaan en silti liitä tähän kuvia Kirpilästä tätä yhtä enempää. Haluan, että teette sinne vierailun aivan itse. Voin vakuuttaa, että kannattaa! Taidekoti on myös maksuton, mikä näinä aikoina ei ole mikään huono uutinen muille kuin museokortin omistajille. Tai ei tietysti oikeasti meillekään.

Teksti ja kuva Heikki Poroila

Alla taivahan tähtikorkean – Erkki Melartinin seka- ja naiskuoroteoksia

Ti 29.11.2022 klo 19.00 Paavalinkirkko, Helsinki

Helsingin kamarikuoro
Nils Schweckendiek, johtaja

Helsingin kamarikuoro jatkaa Erkki Melartinin a cappella -tuotannon kokonaisäänitystään Ylelle ja esittää saman ohjelman myös konserttina. Monivuotinen projekti on paljastanut Melartinin kuorotuotannon runsauden ja monipuolisuuden: teoksien joukosta löytyy niin taidelauluja, näyttämömusiikkia, kantaatteja, virsiä, opetuskäyttöön tarkoitettuja teoksia, työyhteisöjen ja yhdistysten tilaamia lauluja kuin kansallismielistä tuotantoakin. Tänä vuonna mukana on suuri määrä julkaisemattomia teoksia, jotka on puhtaaksikirjoitettu hanketta varten. Myös Melartinin naiskuorolle säveltämät teokset ovat mukana ohjelmassa.

Jälkisanoja

Konsertti oli paikalla kuultuna mykistävä kokemus. Kuoro lauloi tarkasti ja ilmaisuvoimaisesti, eikä jättänyt käyttämättä hyväksi kirkkokaiun tehoja. Nils Schweckendiekin tarkasti ohjaama kuoro on kuin yksi suuri soitin. Suuri osa konsertin ohjelmasta koostui lauluista, joita ei meidän aikanamme kukaan ole aikaisemmin kuullut. kuten Ruusu-Ristin rituaaleihin sävelletyt aloitus- ja lopetuslaulut (Alla taivahan tähtikorkean ja Yö jo hallitsee, rauha vallitsee) sekä Ruberto Braccon näytelmään Hämärän lapsia sävelletty lyhyt Requiem. Sekakuorolauluista pääosa oli hengellistä musiikkia ruotsinkielisiin teksteihin, joista kuuli, että Melartin suhtautui sävellystyöhön kunnianhimoisesti myös virsiksi tarkoitetuissa teoksissaan. Kauniisti soineelle naiskuorolle tarkoitetuissa lauluissa kuultiin myös humoristisempia ja vaaleampia sävyjä, jotka tasapainottivat hyvin kokonaisuutta. Tällaisen jälkeen ei voi sanoa kuin kiitos!