Month: February 2026

Kevään vihreässä valossa toteutunut Erkin-päivän konsertti 18. toukokuuta 2025 oli  Metropolian, Helsinki Metropolitan Orchestran ja Melartin-seuran yhteinen ponnistus ja kunnianosoitus juhlavuottaan viettävälle säveltäjälle. Sen aikaansaaminen oli pitkään seuran suunnitelmissa. Konsertin toteutuminen oli siksi todellinen juhlahetki. Näitä kolmeen eri opukseen jaettuja lauluja (opukset 45, 46 ja 47) ei ole koskaan aiemmin esitetty kokonaisuudessaan orkesterin kanssa. Nyt niiden vuoro on kukkia ja loistaa koko uhkeudessaan keväisen luonnon rinnalla.

Konsertti nosti esiin myös runoilija V. A. Koskenniemen, jonka syntymästä oli kulunut 140 vuotta. Kymmenen vuotta vanhempi Erkki Melartin lumoutui hänen runoistaan jo ennen ensimmäisen kokoelman (Runoja) ilmestymistä vuonna 1906. Myös viulisti ja kapellimestari Leo Funtek oli syntynyt140 vuotta sitten, joten oli enemmän kuin paikallaan konsertissa nostaa esiin tämän Melartinin ystävän elämäntyötä. Juuri Funtek näki tärkeäksi sovittaa orkesterille kaikki nämä 24 Koskenniemi-laulua. Saatoimme siis Erkin-päivänä toivottaa kolminkertaisesti onnea näille kulttuurielämämme merkkihenkilöille!

Vaikka Melartin halusi heti säveltää oululaislähtöisen Veikko Forsnäsin itse ääneen lausumat runot, intensiivinen säveltäminen ei kuitenkaan ollut tuolloin vuonna 1906 mahdollista. Melartin oli sairastunut edellisen vuoden lopulla keuhkotautiin ja joutunut Nummelan tuberkuloosiparantolaan ilman mitään varmuutta parantumisesta. Ainoana hoitokeinona oli lepo, ja siksi häneltä oli säveltäminen aluksi kokonaan kielletty. Kun muitakin esteitä ja elämän tuomia haasteita tuli eteen, Koskenniemi-laulut ovat syntyneet pitkän kaaren eri vaiheissa: ensimmäiset 1907 ja viimeiset 1921.

24 laulun kokonaisuudessa on merkittävää, ettei säveltäjä ole luopunut alkuperäisestä ajatuksestaan ja innoittuneisuudesta. Hän ei tehnyt tyylillisiä kompromisseja, vaikka  aavisti modernistisen sävelkielen johtavan laulujen syrjäytymiseen oman aikansa laulajien ohjelmistoissa. Melartin uskalsi olla uskollinen runojen avaamille näyilleen ja niissä aistimalleen tunnelmalle – ja seisoi taiteellisten ratkaisujensa takana.  aiemmin esittämättömään

Koskenniemi-opukset edustavat sellaista kamarimusiikillista lauluperinnettä, jossa lauluääni on osa musiikillista kudosta ja jossa orkesteri soittaa symbolisia, runojen sisäistyneestä tulkinnasta lähtöisin olevia intervalleja, motiiveja ja melodisia huipennuksia. Yksittäiset laulut saattavat olla hyvinkin kokeellisia niin, että esimerkiksi lauluääni ja säestys kulkevat keskenään eri tahtilajeissa.

Nyt ensiesityksenä kuultu versio lauluäänelle ja orkesterille oli vaikuttava kokonaisuus. Kapellimestari Sasha Mäkilälle on syytä nostaa hattua, sillä hän tutustui aiemmin esittämättömään orkesterimateriaaliin ja lauluihin, joille useimmille ei ollut olemassa minkäänlaista tulkintaperinnettä. Ehkä asetelma oli hänen kannaltaan myös innostava, sillä orkesteri ja sen rikkaat sointimahdollisuudet antoivat jokaiselle laululle oman yksilöllisen, jäljittelemättömän leimansa. Kuulijoiden kannalta laulujen hyvin vaihtelevat orkesterikokoonpanot olivat kiitollisia tuodessaan dramatiikan ja sisäänpäin kääntyneen mietiskelyn välille tehokasta vuoropuhelua.

Konsertissa baritoni Jaakko Kortekangas kantoi suurimman vastuun yhdeksän laulun solistina. Tämä sopi hyvin konsertin luonteeseen, joka muodostui myös solistien osalta onnistuneeksi vuoropuheluksi Melartinin yksinlaulujen tulkintaperinteen luoneen, esiintyjänä kokeneen Kortekankaan ja Metropolian laulunopiskelijoiden (Iirisilona Segerstam ja Samuel Parkkinen) tai sieltä hiljattain valmistuneiden (Maria Turunen ja Maija Rautasuo) välillä. Metropolian korkeatasoisen laulukoulutuksen historiassa konsertti oli ensimmäinen, jossa opiskelijat pääsivät esiintymään orkesterilaulujen solistina. Erityinen kiitos kuuluu siksi Metropolian laulunopetuksen parivaljakolle Sirkku Wahlroos-Kaitilalle ja Juha Karvoselle sekä tuottaja Pirjo Aittomäelle ja Helsinki Metropolitan Orchestran hallituksen varapuheenjohtaja Leena Jämsénille.

Koskenniemi-laulujen esitys oli koko juhlavuoden huipennus ja suuri hetki sen aikaan saaneelle pienelle Melartin-seuralle. Päällimmäiseksi jäi ajatus, että 24 laulun sarja taipuisi jatkossa loistavasti myös pienemmiksi, temaattisesti mietityiksi kokonaisuuksiksi suomalaisten orkesterien ohjelmistoihin. Tarttuminen näihin varhaista modernismiamme edustaviin lauluihin on siksikin helpompaa, että konsertin tuloksena Fennica Gehrmanilta saa nyt puhtaaksikirjoitetut materiaalit sekä kapellimestareiden että soittajien käyttöön. Editoinnista on vastannut Jani Kyllönen, joka soitti konsertissa myös celestan osuudet, ja kadonneen Tule armaani -laulun uudesta orkesterisovituksesta Mikko Nisula.

Helsingin konservatorion salissa Ruoholahdessa toteutuneen konsertin juontajina toimivat Sirkku Wahlroos-Kaitila ja seuran puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer.

Teksti Tuire Ranta-Meyer | Kuvat Samu Hautamäki

Turkulainen toimittaja ja kriitikko Jouko Grönholm julkaisi 25.1.2026 Turun Sanomien pääkirjoitussivulla arvionsa Tuire Ranta-Meyerin Melartin-elämäkerrasta otsikolla ”Salatut sielulliset maailmat – Prinsessa Ruususen häämarssin säveltäjä Erkki Melartinista oli moneksi”. Grönholmin arvio on erittäin myönteinen ja hän on huomannut kehua useimmista muista kriitikoista poiketen myös kirjan ulkoasua, kuvitusta ja taittoa. Arviossa kiinnitetään myös huomiota Melartinin käkisalmelaiseen taustaan ja hänen aforistiikkaansa.

”Jos kirjavuoden 2025 tuotannosta pitäisi valita teos, jossa vankka asiasisältö ja upea kirjataide kohtaavat ja liittoutuvat poikkeuksellisen hienosti, monenkin kirjanystävän valinta saattaisi kohdistua Tuire Ranta-Meyerin teokseen Niin nuori, niin palava. Säveltäjä Erkki Melartinin (1875‒1937) elämäntyöstä huolellisesti ja monipuolisesti kertova asiasisältö tarjoaa jokaisella sivullaan huikean määrän tietoa ja melkoisesti yllätyksiäkin. Lukemaan yllyttää pienintäkin yksityiskohtaa myöten huoliteltu kirjataide, jossa yhdistyvät viimeistelty taitto sekä rikkaana ja lähes ylenpalttisen runsaana toteutettu kuvitus.”

Porvoonseudun musiikkiopisto esittäytyi maalis- ja huhtikuussa 2025 Melartin150-juhlavuoden merkittävänä yhteistyökumppanina. Kyse oli hankkeesta, jossa opiston opettajat pianosoitonopettaja, MuT Eveliina Sumelius-Lindblomin johdolla olivat valinneet oppilailleen juhlavuoden säveltäjän tuotannosta sopivan haasteellisia, mutta samalla mielikuvitukseen vetoavia teoksia harjoiteltavaksi ja esitettäväksi. Paitsi osana soittotunteja, teoksia treenattiin opettajien kanssa myös viikonloppuleireillä.

Porvoon kerrassaan onnistunut Melartin150-projekti huipentui lauantaina 12. huhtikuuta Soittorasia (Speldosa) -nimiseen konserttiin Villa Albertissa. Se on Albert Edelfeltin ateljeen pihapiiriin vuonna 2019 valmistunut rakennus, johon on sijoitettu vaihtuvien näyttelyiden näyttelytila ja museomyymälä. Sen suuri sali oli mitä tunnelmallisin miljöö konserttia varten ja se olikin lauantaina aivan täynnä yleisöä.

Konsertti oli merkittävä kahdellakin tapaa. Ensinnäkin se oli suunniteltu niin taitavasti, että Melartinin musiikki pääsi loistamaan nuorten esityksissä mitä monipuolisimmin. Ohjelmassa oli pianoteoksia, duoja (viululle ja pianolle, sellolle ja pianolle, huilulle ja piano), pianotrio sekä muutamia yksinlauluja, ja jokainen soittaja tuntui löytäneen juuri itseään puhuttelevan teoksen. Melartin todella ymmärsi lasten ja nuorten maailmaa. Hän sävelsi teoksia, joissa oli runsain mitoin inspiroivaa tunnelmaa tai otsikon luomia jännittäviä tulkintamahdollisuuksia.

Toinen mieleenpainuva tunne Soittorasia-konsertista oli se, kuinka tärkeätä työtä musiikkiopistoissa tehdään. Emme aina muista, että vähemmän näkyvä, mutta johdonmukaisesti etenevä pedagoginen työ lasten parissa sekä oppilaisiinsa sitoutuneiden taiteilija-opettajien persoonallinen säteilyvoima ovat koko perusta sekä uusien muusikkosukupolvien että konserttiyleisön kasvattamisessa. Tämä näkyi konsertin hyvin korkeatasoisissa esityksissä kautta linjan, mutta myös siinä sydämellisessä ja kannustavassa tavassa, jolla konsertin juontaja Eveliina Sumelius-Lindblom esitteli soittajat tai kommentoi heidän esitystään, vaikkapa intiimin tunnelmakuvan Metsäruusu kohdalla.

Konsertin soiva kesto oli yli 70 minuuttia, mutta tilaisuus kesti kauemmin, eikä pelkästään innostuneiden aplodien vuoksi. Tilaisuutta elävöitti myös dialoginen tapa juontaa konsertti ja kertoa säveltäjästä lisää yleisölle, joka ei välttämättä osannut etukäteen asettaa Melartinia mihinkään kontekstiin musiikinhistoriassamme. Eveliina Sumelius-Lindblom oli kutsunut seuran puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyerin keskustelemaan ja vastaamaan juhlavuoden säveltäjää koskeviin kysymyksiin.

Porvoonseudun musiikkiopistoa voi onnitella erinomaisesta työstä ja Melartin150-juhlavuoden huippuhetkiin lukeutuvasta tapahtumasta!

Teksti Tuire Ranta-Meyer Kuvat Pekko Lindblom