Erkki Melartin

Oopperan Aino puhtaaksikirjoitushanke puolivälissä

Niilo Helanderin säätiön apurahalla on saavutettu jälleen yksi etappi Erkki Melartinin teosten tunnetuksi tekemisen ja esittämisen tavoitteen suhteen. Heinäkuun puolessa välissä valmistui ooppera Ainon toisesta näytöksestä ja epilogista maailman ensimmäinen puhtaaksikirjoitettu editio. Sen on laatinut seuran varapuheenjohtaja, nuottigraafikko Jani Kyllönen, ja hankkeen käynnistymisestä vastannut työryhmä, jonka toisena jäsenenä Kyllösen ohella on seuran puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer.

Melartinin tuotannon keskeisistä suurista teoksista tähän asti ainoastaan Kalevala-aiheinen ooppera Aino (op. 50 vuodelta 1909) on ollut edelleen puhtaaksikirjoittamatta siitä huolimatta, että sitä on esitetty lähes joka vuosikymmenellä. Viimeksi toukokuussa 2017 Suomen Kansallisooppera esitti teoksen konserttiversiona kapellimestari Klaus Mäkelän johdolla. Esitys sai niin yleisöltä kuin kriitikoilta poikkeuksellisen innostuneen vastaanoton. Mm. Helsingin Sanomien pitkäaikainen arvostelija Hannu-Ilari Lampila ja HBL:n kriitikko Mats Liljeroos pitivät teosta “parhaana suomalaisena oopperana kautta aikojen”. Lampila kirjoitti arvostelussaan (HS 28.5.2017) oopperan olevan “haltioitunut luonnon ylistyslaulu, jossa impressionistissävytteinen kansallisromantiikka yhdistyy onnellisesti wagneriaaniseen kärsimyskromatiikkaan ja myyttisyyteen”. Liljeroos puolestaan toivoi (HBL 27.5.2017), että vuonna 2025, kun Melartinin syntymästä tulee 150 vuotta, teos saataisiin viimein myös näyttämölle täysipainoisena esityksenä. Myös esityksen kapellimestari, soittajat ja solistit olivat vaikuttuneita täysverisen wagneriaanisesta teoksesta.

Kansallisoopperan konserttiesityksen yhteydessä tulivat ilmi oopperan partituurin ja orkesteristemmojen suuret ongelmat. Jo aiemminkin useat kapellimestarit, mutta myös vuoden 2017 konserttiversion johtanut Klaus Mäkelä harmittelivat esitysmateriaalin huonoa tilaa, koska se teettää orkesterille ja kapellimestarille ylimääräistä työtä, joka on pois efektiivisestä harjoitusajasta. Kansallisooppera toivoi, että editoitu materiaali olisi saatu käyttöön jo esitystä varten. Tämä ei resurssi- ja aikataulusyistä ollut silloin mahdollista. Nyt, kun sinfonioiden mittava, vuosille 2007-2019 ajoittunut puhtaaksikirjoitusprojekti oli saatu päätökseen, Aino on ollut mahdollista ottaa työlistalle.

Aino Ackté oopperan pääroolissa ensiensitysvuonna 1909
Aino Ackté oopperan pääroolissa ensiensitysvuonna 1909

Aino on suuren luokan jälkiwagneriaaninen ooppera, jossa säveltäjän luomisvoima on parhaimmillaan ja orkesterin varsin moderni käyttötapa aikaansa edellä (ks. mm. Kalevi Ahon Suomalainen musiikki ja Kalevala 1985). Kunnollisen esitysmateriaalin puute on haitannut sen mahdollisuuksia päästä esille niin Suomessa kuin kansainvälisesti.

Niilo Helanderin säätiön apurahalla oli mahdollista saada vain osa oopperan partituurista kirjoitettua puhtaaksi. Työryhmä päätyi aloittamaan hankkeen toisesta näytöksestä, sillä sen aloittava Ainon ns. Koivuaaria ja lopun suuri epilogi ovat myös konserttiohjelmistoon soveltuvia soolonumeroita. Tätä mahdollisuutta silmällä pitäen katsottiin siis tarkoituksenmukaisesti editoida ensin jälkimmäinen näytös ja epilogi. Toivottavasti apurahoitusta löytyy lähiaikoina myös ensimmäisen näytöksen puhtaaksikirjoittamiseen. Niin Melartinin 150-vuotisjuhlavuonna 2025 olisi toiveita saada Liljeroosin toive toteutumaan ja ooppera näyttämölle uutena tuoreena ja näkemyksellisenä ohjauksena.

Lauluillassa Heinolassa Melartinin kokoamia kansanlauluja

Käkisalmi-säätiö järjesti osana 70-vuotisjuhliensa tapahtumia Heinolan kesäteatterissa tunnelmallisen yhteislauluillan. Se veti suuren yleisömäärän katsomoon Erkki Melartinin vuonna 1908 keräämien kansanlaulujen pariin. Laulattajina toimivat Erkki Heiskanen ja Sirpa Sara, ja heitä säesti musiikkiopiston orkesteri.  20 melko tutun laulun valikoimasta oli koottu yleisön avuksi vihkonen, johon sanat oli koottu.

 

Melartin-seurasta oli tilaisuudessa mukana muutama jäsen. Myös puheenjohtaja osallistui lauluiltaan ja piti lopuksi pienen tervehdyspuheen. Illan muina järjestäjinä olivat Heinolan  Karjalaseuran, musiikkiopisto ja kulttuuritoimiston kanssa.

Käkisalmi-säätiön kotipaikka on Heinola. Säätiön tarkoituksena on vaalia entisen Käkisalmen maalaiskunnan ja kaupungin asukkaiden ja heidän perillistensä keskuudessa karjalaista yhteishenkeä sekä tukea heidän henkisiä ja taloudellisia pyrkimyksiään.

Melartin-seura Lohjan lauluakatemian konsertissa

Melartin-seura kesäkonsertin tunnelmissa Siuntion kirkossa

Melartin-seuran edustajat Heikki Poroila (puuttuu kuvasta), Tuire Ranta-Meyer ja Kitti Saalonen tekivät ihanan kesäsään vallitessa retken 7.6. Siuntioon. Sen keskiaikaisessa harmaakivikirkossa esitettiin Erkki Melartinin viimeisimpiin sävellystöihin lukeutuva käyrätorvikvartetto op. 185.

Teoksen esittivät kerrassaan vaikuttavasti cornistit Jouni Suuronen (Tampere Filharmonia), Pasi Pihlaja (Tapiola Sinfonietta), Tommi Hyytinen (RSO ja SibA) ja Timo Ronkainen (SibA). He soittivat sen vaativasta alkuperäisestä sävellajista F-duurista (soiva B-duuri). Näin maalikuussa 1936, vain vajaa vuosi ennen säveltäjän kuolemaa valmistunut teos soi pitkälti tummana ja resignoituneena, ikään kuin yhtenä Melartinin musiikillisista testamenteista.

 

Esiintyjät vasemmalta lukien: Tommi Hyytinen, Timo Ronkainen, Pasi Pihlaja ja Jouni Suuronen.

 

 

Tätä Pientä kvartettia 4 cornille ei ole tätä enää vuosiin ennen Siuntion konserttia esitetty Melartinin alkuperäisen käsikirjoituksen mukaisesti. Suomalaisen käyrätorvensoiton isä Holger Fransman muokkasi sitä 1950-luvun lopulla ja vielä 1990-luvulla helpommin soitettavan tekemällä muutoksia ja nostamalla sävellajia yhdellä sävelaskeleella (soivaan C-duuriin). Tämä Fransmanin muokkaama versio on ollut suosittu, mutta Siuntion kirkossa kuultiin Johanna Erängön käsikirjoituksesta editoima alkuperäisversio.

Esitys ei ennakkotiedoista poiketen kuitenkaan ollut alkuperäisen version kantaesitys, sillä se esitettiin 27.5.1936 Helsingin Konservatorion oppilasnäytteissä. Melartin oli vielä tuolloin tämän myöhemmin Sibelius-Akatemiaksi kehittyneen laitoksen johtaja. Hänen virkatehtäviinsä kuului osallistua kevätnäytteisiin, joten hän on kuullut itse teoksen silloin mitä todennäköisimmin. Lisäksi Melartinin arkistosta on löytynyt tieto, jonka mukaan säveltäjä itse harjoitutti teosta huhtikuussa 1936 yhdessä Fransmanin kanssa ja oli hyvin tyytyväinen tämän oppilaisiin. Sekä kevätnäytteissä että myöhemmin Melartinin viimeisenä syntymäpäivänä 7.2.1937 radioidussa esityksessä teoksen esitti kaksinkertainen käyrätorvikvartetti (osittain eri kokoonpanoilla). Heikki Poroilan (2016) teosluettelossa kuvaama muistitieto pitää todennäköisesti paikkansa, joskin tiedonantajana oletettavasti toiminut Holger Fransman on vuosien saatossa selvästi unohtanut yksityis- ja ajankohtia.

Siuntion konsertin pianistina toimi Melartin-seuran aktiivinen jäsen Pami Karvonen, joka on toteuttamassa nimikkosäveltäjämme koko laulutuotannon kattavaa konserttisarjaa ensi vuonna. Tilaisuuden päätti lämminhenkinen keskustelu, jonka juonsi lauluakatemian taiteellinen johtaja, oopperalaulaja Juha Uusitalo. Melartinin teos, sen eri versiot ja alkuperäisversion luonne puhututtivat sekä soittajia että yleisöä.

 

Keskustelutilaisuuden Juha Suurosen, Timo Ronkaisen, Pasi Pihlajan ja Tommi Hyytiäisen kanssa juonsi oopperalaulaja Juha Uusitalo (keskellä).

Traumgesicht-levy 10 parhaan kotimaisen listalla

Från Bach till Hausjärvi Beat, Sanni till Simons, Melartin till Mopo och Atomirotta till Utopianisti. HBL:s kritiker listar årets bästa inhemska album. Lyssna och rösta!

Tasan vuosi sitten HBL:n musiikkikriitikko Wilhelm Kvist nosti Hannu Linnun ja RSO:n levytyksen Melartinin Traumgesichtista, Marjatasta ja Sinisestä helmestä 10 parhaan kotimaisen levyn listalle. Levyn aikaansamisessa seuran puuhahenkilöillä oli merkittävä rooli.

Helsingin konservatoriossa tehtiin Melartin-historiaa

Suomalaisen musiikin juhlaa -festivaali 17.11.2017 Helsingin konservatorion konserttisalissa oli myös Erkki Melartinin elämäntyön juhlaa. Tuomas Rousin johtaman Helsinki Concordian konsertissa esitettiin nimikkosäveltäjämme 2. sinfonia (e-molli) ensimmäistä kertaa 112 vuoteen. Tämän teoksen kantaesitys oli 1. päivänä helmikuuta 1905 yliopiston juhlasalissa. Menestyksekkään konsertin jälkeen teosta ei kuitenkaan ole esitetty kertaakaan ennen Rousin ja Helsinki Concordian kulttuuritekoa.

 

Suomi100-vuoden kunniaksi järjestetyn konsertin nimenä oli ”Itsenäisyyden alkulähteillä”. Melartinin teoksen kohdalla otsikko oli enemmän kuin osuva. Se oli syntynyt routavuosien ilmapiirissä, jolloin maamme kohtalo oli veitsen terällä. Hufvudstadsbladetin musiikkikriitikko Alarik Uggla näkikin sinfoniassa ”sävelellisen ilmaisun niille tunteille ja tunnelmille, jotka kyseisenä aikana liikkuivat jokaisen kansalaisen mielissä”. Hänen mukaansa säveltäjä kuljetti sävelmassoja varmoin käsin taistelujen, koettelemusten ja piinan kautta valkenevaan aamun sarastukseen”.

Mielenkiintoiseksi ja antoisaksi teokseksi, ”avaruusseikkailuksi” tai ”tähtien sodaksi” teosta kuvasi orkesterin konserttimestari Klaara Pyrhönen nyt marraskuussa 2017, kun konkreettinen yhteys ajankohdan uhkaavaan tilanteeseen on kauan sitten unohtunut, mutta taistelun kuohunta on edelleen aistittavissa. Kapellimestari Tuomas Rousi piti teosta todella kiinnostavana ja halusi muutenkin esittää Melartinin orkesterimusiikkia jatkossa.

Melartin-seuran puheenjohtaja puolestaan kiittää Rousia ja Helsinki Concordiaa erittäin tasokkaasta esityksestä sekä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta kuulla tätä harvinaisuutta elävänä ja innostuneena esityksenä. Harmillisesti 2. sinfonian puhtaaksikirjoitus ei aivan valmistunut konserttiin, vaan teos soitettiin käsikirjoitusmateriaalista. Nyt itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlan aattona sinfonian partituuri on juuri saatu valmiiksi editoitua ja se houkuttelee toivottavasti useita esityksiä tälle Melartinin nuoruudenteokselle.