Lauantaina 26.11.2022 järjestettiin Lallukan taiteilijakodin juhlasalissa perinteinen Lempin päivän juhla, jonka teemana oli Erkki Melartin niin kuvina, sanoissa kuin musiikkina. Yhdelle nurkkapöydälle oli koottu pieni näyttely, jossa oli muutamia Melartinin tauluja, nuotinkansia ja aforismikokoelman MInä uskon painoksia eri vuosilta. FT Tuire Ranta-Meyerin mielenkiintoinen esitelmä käsitteli Erkki Melartinin roolia Viipurin musiikkielämän keskushahmona vuosina 1908-1911. Melartin paneutui työhön innostuneesti, perusti heti musiikkikoulun koulimaan Viipurin orkesterille suomalaisia soittajia ja muokkasi konserttikäytäntöjä sellaisiksi, että mukaan pystyivät tulemaan muutkin kuin hyvin toimeen tulevat viipurilaiset. Melartin sai myös hyvän vastaanoton, koska hän Käkisalmella syntyneenä ja luontaisesti ihmisten kanssa hyvin pärjäävänä valloitti viipurilaisten mielet.
Perinteisten kakkukahvien jälkeen Lied-duo Maria Turunen ja Armaan Madar esitti upeasti viisi Erkki Melartinin hyvin erilaista yksinlaulua, jotka hyvin kuvasivat hänen monipuolista laulutuotantoaan. Heidän jälkeensä flyygelin äärelle astui pianisti Eveliina Sumelius-Lindblom, joka esitti tulkintansa Melartinin ehkä hurjimmasta sävellyksestä, hyvin ekspressionistisesta pianosonaatista Fantasia apocaliptica, op. 111, joka on vasta 2000-luvulla päässyt konserteissa ja levyillä kuultavaksi. Tarkkaa valmistumisaikaa ei tiedetä, mutta Melartin sävelsi teosta ensimmäisen maailmansodan ja Suomen sisällissodan vuosina, joiden tragiikka kyllä kuuluu teoksessa. Melartinin elinaikana sitä ei kuitenkaan esitetty, vaan teos käytännössä katosi “vain kolmen ihmisen” nähtyä sen, kuten säveltäjä itse totesi. Nousu unohduksista oli mahdollista, kun teoksen partituuri löytyi Lahja Lingon jäämistöstä, kun Melartin oli ilmeisesti antanut teoksen Ernst Lingon tutkittavaksi joko pianistin näkemyksen kuullakseen tai peräti esitettäväksi. Teos oli mitä ilmeisimmin liian moderni 1910-luvun suomalaisyleisölle, mutta sai nyt hienon tulkinnan ja raikuvat aplodit.
Onnistuneen juhlan järjestivät Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, Erkki Melartin -seura ja jo vuonna 1855 perustettu Käkisalmen Kaupungin Rouvasväen Yhdistys.