Erkki Melartin

Kesän Erkki Melartin -näyttely Heinolassa

Käkisalmi-museo yhteistyössä Melartin-seuran puheenjohtajan kanssa toi kesäkaudeksi 2026 laajan näyttelyn Heinolaan. Musiikkiopiston korkeassa, kaakeliuunein varustetussa suuressa salissa esiteltiin monipuolisesti Erkki Melartinin elämää ja tuotantoa. Erityisen sijan saivat maalaukset, joita oli esillä enemmän kuin koskaan aiemmin.

Näyttely ”Erkki Melartin – Käkisalmesta kohti korkeuksia” avasi näkökulmia Käkisalmen maalaiskunnassa syntyneen säveltäjän elämään 1800-luvun lopulta 1930-luvulle. Melartin esiteltiin paitsi säveltäjänä myös kapellimestarina, opettajana ja Sibelius-Akatemian rehtorina, joka vaikutti merkittävästi suomalaiseen musiikkielämään ja -opetukseen.

Kuva 1: Seuran puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer piti avajaispuheen näyttelyn avajaisissa 6.6.2026. Hän esitteli näyttelyä avajaisten jälkeen ja uudelleen lauantaina 11. heinäkuuta 2026.

Kokonaisuus esitteli autenttista Melartinille kuulunutta aineistoa yksityiskokoelmista. Esillä on maalausten lisäksi muun muassa valokuvia, nuotinkansia, aforismikokoelmien eri painoksia sekä henkilökohtaisia esineitä ja maalauksia. Näyttelyyn on rakennettu myös Melartinin Pukinmäen huvilan kirjastonurkkaus, ja mukana oli kopioina kaksi taiteilija Kaarlo Atran maalaamaa muotokuvaa Melartinista. Lisäksi näyttelyvieraat saivat nähdä kaksi säveltäjän maalausta Ampialan kartanosta. Näyttelyaineiston ja suuren Melartin-nurkkauksen kuljetuksesta Heinolaan vastasivat Käkisalmi-säätiön hallituksen puheenjohtaja Kari Kaikkonen ja muut säätiön talkoohenkiset avainhenkilöt. Esillepanon oli suunnitellut amanuenssi Petra Suonperä. Myös Heinolan museoiden entisenä johtajana tunnettu Kari-Paavo Kokki oli mukana antamassa asiantuntemustaan näyttelyn suunnitteluun.

Kuva 2. 1800-luvun lopun vanhassa koulurakennuksessa toimiva Heinolan musiikkiopisto tarjosi upeat puitteet näyttelylle.

Melartinin kotiseuturakkaus nousi näyttelyssä vahvasti esiin. Käkisalmen maisemat – metsälammet, tähtitaivas ja tutut paikat kuten Ostamojärvi – toimivat säveltäjälle ehtymättömänä inspiraation lähteenä. Hänellä oli kuitenkin myös merkittävät kansainväliset verkostot. Kielitaitoisena ja ulospäinsuuntautuvana hän oli kuin kala vedessä ulkomailla, niin Euroopan maissa kuin loistoristeilijä Gripsholmin matkassa Egyptiin, Intiaan, Afrikkaan ja Palestiinan niemimaalle.

Näyttelyn yhteydessä oli mahdollisuus perehtyä Metropolia-ammattikorkeakoulun toteuttamaan Erkki Melartinin elämästä kertovaan 16 minuutin mittaiseen dokumenttiin. Siinä seuran puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer kertoo ja varapuheenjohtaja Jani Kyllönen, oopperalaulaja Jaakko Kortekangas sekä musiikintutkija Sakari Ylivuori keskustelevat säveltäjästä, hänen musiikistaan ja elämänkohtalostaan.

Melartinin omat sanat kuvaavat hänen suhdettaan työhön ja maailmaan: “Aivan ihanaa kun voi näin kokonaan uppoutua työhönsä, unohtaa kaiken ja leijailla korkealla korkealla.”

Erkki Melartin -seura esittää suuret kiitokset Käkisalmi-säätiölle ja -museolle. Näyttely kutsui kävijät ainutlaatuisella tavalla samaan maailmaan – kokemaan säveltäjän elämän, musiikin ja suuren humanistin henkisen perinnön.

Käkisalmi-museon tiedotteeseen voi tutustua tästä. Itä-Häme-lehden juttu ”Käkisalmi-​museo avaa Erkki Melartinille omistetun näyttelyn” voi lukea maksumuurin takana olevasta linkistä  tai täältä.

Metsänpoluilta konserttisaliin – ja takaisin

Tutkija ja pianotaiteilija Henrik Järvi on kirjoittanut laajan ja punnitun arvion sopraano Minna-Leena Lahden ja pianisti Matti Pohjoisahon 15.-16.7.2026 Kokkolan pääkirjastossa pitämästä konsertista Kaksi kattausta suomalaisia yksinlauluja, joissa pääroolissa olivat Erkki Melartinin yksinlaulut. Järvi kuvaa kiintoisasti, kuinka 1900-luvun alun runoilijat hyödynsivät myös kansanperinnettä, jonka taidemusiikin säveltäjät sitten siirsivät taiteen kielelle – vain havaitakseen, että monista näistä lauluista tuli jälleen elävää kansanperinnettä ja laulukirjojen suosittua antia. Malliesimerkkinä Järvellä on Larin-Kyöstin runo Oravan jäljillä, josta Melartin sävelsi erään suosituimmista yksinlauluistaan.

Kokonaisuutena Lahden ja Pohjoisahon kesäinen konsertti teki näkyväksi sen, etteivät Melartinin yksinlaulut ole musiikinhistorian kiinnostavia sivupolkuja, vaan suomalaisen laulukulttuurin keskeistä ydintä. Niiden runollinen ilmaisu, hienostunut sävelkieli ja poikkeuksellisen rikas esityshistoria antavat vahvan perusteen niiden palauttamiselle näkyväksi osaksi suomalaista konserttiohjelmistoa.” (Henrik Järvi, 19.7.2026 Amfion)

Matti Pohjoisaho ja Minna-Leena Lahti Kokkolan pääkirjastossa. Kuva (c) 2026 Henrik Järvi.