Tag: Erkki Melartin

Helsingin kamarikuoro antoi lauantaina 2.10.2021 Paavalinkirkossa konsertin, jonka koko ohjelmisto koostui Erkki Melartinin mies- ja sekakuorolle säveltämistä lauluista. Nils Schweckendiekin johtama kuoro valmistautuu samalla äänittämään Melartinin kuorotuotantoa Yleisradiolle. Konsertissa olivat paikalla Melartin-seuran puolesta puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer ja sihteeri Heikki Poroila. Yleisö sai kuulla upeasti toteutetun konsertin ja upeaa musiikkia, jonka vähyys kuorojemme ohjelmistossa on perusteetonta. Onneksi käänne on tapahtumassa, sillä myös kuoro Laulu-Miehet suunnittelee äänittävänsä kaksi CD-levyllistä Melartinin mieskuorolauluja, käytännössä saman ohjelmiston kuin Helsingin kamarikuorokin.

Konsertissa kuultiin seuraava ohjelma. Tässä on sävellysten nimiin liitetty myös opus- tai EM-numero, joita kuoron käsiohjelmassa ei valitettavasti ollut esillä.

Mieskuorolaulut Kummanko sävel somempi? EM121 – Ota se kaunis kannel taas, EM181 – Me kasvamme, EM152 – Ikävä, op. 57, nro 1 – Jungfru Maria i rosengård, op. 57, nro 2 – Nu är det helg öfver hafvet, op. 57, nro 3 – Olla mullai, op. 57, nro 4 – Häälaulu, op. 57, nro 5 – Savolle, op. 57, nro 6 – För si sådan är kärlekens begäran, op. 57, nro 7 – Selvä mies , op. 57, nro 8 – Vappulaulu, op. 61b, nro 2 – Snöfallet, EM219 – Savonlinnan lyseon toverikunnan marssi, EM209 – La Polusstelo, EM190 – Syyskuun kesä, op. 142, nro 7 – Aittalaulu, op. 61b, nro 4 – Månlandet, op. 43, nro 3 – Kulkurin virsi, EM119 – Serenad, EM212 – Perún, EM184.

Sekakuorolaulut Taas koulun ukset aukeaa, op. 131, nro 1 – Virsi kotimaan puolesta, op. 134a, nro 6 – Totuuden henki, op. 131, nro 24 – Hiljaisuutta anna, op. 131, nro 22 – Rukous, op. 134a, nro 21 – Helluntaivirsi , op. 131, nro 23 – Isä pellollaan , op. 131, nro 6 – Kiitos , op. 131, nro 9 – Nuorten laulu, EM172 – Elannon laulu, EM039 – Oi Herra hyvä paimen, op. 134a, nro 1 – Kotia kohti, op. 134b, nro 10.

Niilo Helanderin säätiön apurahalla on saavutettu jälleen yksi etappi Erkki Melartinin teosten tunnetuksi tekemisen ja esittämisen tavoitteen suhteen. Heinäkuun puolessa välissä valmistui ooppera Ainon toisesta näytöksestä ja epilogista maailman ensimmäinen puhtaaksikirjoitettu editio. Sen on laatinut seuran varapuheenjohtaja, nuottigraafikko Jani Kyllönen, ja hankkeen käynnistymisestä vastannut työryhmä, jonka toisena jäsenenä Kyllösen ohella on seuran puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer.

Melartinin tuotannon keskeisistä suurista teoksista tähän asti ainoastaan Kalevala-aiheinen ooppera Aino (op. 50 vuodelta 1909) on ollut edelleen puhtaaksikirjoittamatta siitä huolimatta, että sitä on esitetty lähes joka vuosikymmenellä. Viimeksi toukokuussa 2017 Suomen Kansallisooppera esitti teoksen konserttiversiona kapellimestari Klaus Mäkelän johdolla. Esitys sai niin yleisöltä kuin kriitikoilta poikkeuksellisen innostuneen vastaanoton. Mm. Helsingin Sanomien pitkäaikainen arvostelija Hannu-Ilari Lampila ja HBL:n kriitikko Mats Liljeroos pitivät teosta “parhaana suomalaisena oopperana kautta aikojen”. Lampila kirjoitti arvostelussaan (HS 28.5.2017) oopperan olevan “haltioitunut luonnon ylistyslaulu, jossa impressionistissävytteinen kansallisromantiikka yhdistyy onnellisesti wagneriaaniseen kärsimyskromatiikkaan ja myyttisyyteen”. Liljeroos puolestaan toivoi (HBL 27.5.2017), että vuonna 2025, kun Melartinin syntymästä tulee 150 vuotta, teos saataisiin viimein myös näyttämölle täysipainoisena esityksenä. Myös esityksen kapellimestari, soittajat ja solistit olivat vaikuttuneita täysverisen wagneriaanisesta teoksesta.

Kansallisoopperan konserttiesityksen yhteydessä tulivat ilmi oopperan partituurin ja orkesteristemmojen suuret ongelmat. Jo aiemminkin useat kapellimestarit, mutta myös vuoden 2017 konserttiversion johtanut Klaus Mäkelä harmittelivat esitysmateriaalin huonoa tilaa, koska se teettää orkesterille ja kapellimestarille ylimääräistä työtä, joka on pois efektiivisestä harjoitusajasta. Kansallisooppera toivoi, että editoitu materiaali olisi saatu käyttöön jo esitystä varten. Tämä ei resurssi- ja aikataulusyistä ollut silloin mahdollista. Nyt, kun sinfonioiden mittava, vuosille 2007-2019 ajoittunut puhtaaksikirjoitusprojekti oli saatu päätökseen, Aino on ollut mahdollista ottaa työlistalle.

Aino on suuren luokan jälkiwagneriaaninen ooppera, jossa säveltäjän luomisvoima on parhaimmillaan ja orkesterin varsin moderni käyttötapa aikaansa edellä (ks. mm. Kalevi Ahon Suomalainen musiikki ja Kalevala 1985). Kunnollisen esitysmateriaalin puute on haitannut sen mahdollisuuksia päästä esille niin Suomessa kuin kansainvälisesti.

Niilo Helanderin säätiön apurahalla oli mahdollista saada vain osa oopperan partituurista kirjoitettua puhtaaksi. Työryhmä päätyi aloittamaan hankkeen toisesta näytöksestä, sillä sen aloittava Ainon ns. Koivuaaria ja lopun suuri epilogi ovat myös konserttiohjelmistoon soveltuvia soolonumeroita. Tätä mahdollisuutta silmällä pitäen katsottiin siis tarkoituksenmukaisesti editoida ensin jälkimmäinen näytös ja epilogi. Toivottavasti apurahoitusta löytyy lähiaikoina myös ensimmäisen näytöksen puhtaaksikirjoittamiseen. Niin Melartinin 150-vuotisjuhlavuonna 2025 olisi toiveita saada Liljeroosin toive toteutumaan ja ooppera näyttämölle uutena tuoreena ja näkemyksellisenä ohjauksena.